"Jumala palkitkoon teitä armostanne, oi kuninkaani, ja varjelkoon
teitä kauvan maanne siunaukseksi!" Sitten hän hypähti ylös, käänsi
iloiset kasvonsa molempiin kunniaa tekeviin lordeihin ja huudahti:
"Olette kuulleet sen! Minä en tule kuolemaan: kuningas on sen sanonut!"
Ei mitään liikettä tapahtunut, pait että kaikki kumarsivat syvällä
kunnioituksella; mutt' ei sanaakaan puhuttu. Hän arveli, hieman
ällistyksissään; sitten kääntyi hän kuninkaaseen, sanoen: "Saanko mä
mennä nyt?"
"Mennä? Kernaasti, jos tahdot. Mutta miksi ei odottaa vähäsen? Mihin sä
tahdot mennä?"