"Sinä näytät kovin väsyneeltä ja nälkäiseltä, sinua on pidetty pahoin.
Tule kanssani."
Puoli tusinaa palvelijaa juoksi esiin -- en tiedä minkä tähden;
luultavasti keskeyttääkseen. Mutta he viitattiin syrjälle oikein
kuninkaallisella kädenliikenteellä ja jäivät seisomaan paikoillensa
kuni yhtä monta patsasta. Edward vei sitten Tomin erääseen komeaan
palatsin huoneeseen, jota hän sanoi kabinetikseen. Hänen käskystään
tuotiin esille ateria, jonka vertaista Tom ei ollut kokenut muuta
kuin kirjoista. Prinssi lähetti ruhtinaallisella hienoudella ja
sievyydellä pois palvelijat, jotta hänen häveliäs vieraansa ei joutuisi
hämilleen heidän tarkastavan silmänsä alla. Sitten istui prinssi hänen
lähellensä, tehden kysymyksiä Tomin syödessä.
"Mikä nimesi on, poika?"
"Tom Canty, jos suvaitsette, sir."
"Sepä oli outoa. Missä sä asut?"
"Cityssä, jos suvaitsette sir, Offal Court'issa, Pudding Lane'n
varrella."
"Offal Court'issa. Sepä oli vielä oudompaa. Onko sulla vanhemmat?"
"Vanhemmat on, sir, ja isoäiti myös, vaikka siitä ei ole mulla
juuri hyötyä, Jumal' antakoon sanani anteeksi ja -- kaksois-sisaret
niinikään, Nan ja Bet."
"Siis ei kai sinun isoäitisi ole oikein hyvä sulle."
"Ei minulle eikä muille, jos suvaitsette. Hänellä on ilkeä sydän, eikä
hän ikinään ole tehnyt muuta kuin pahaa."
"Piekseekö hän sinua?"
"On hetkiä, jolloin hänen kätensä lepää, niinkuin hänen nukkuessaan tai
juotuaan sikapäihinsä; mutta kun hän jälleen on tullut tolkuilleen,
niin saan minä heti kohta selkääni."
Vihainen tuli tuli pienen prinssin silmään, ja hän huudahti:
"Mitä! Saatko sinä selkääsi?"
"Niin, totisesti, selkääni, sir."
"_Selkään!_ -- Ja sinä niin hento ja pieni. Kuules nyt: ennenkuin yö on
käsissä, niin on hän vietävä Toweriin. Kuningas, mun isäni" --
"Anteeksi, te unhotatte hänen alhaisen säätynsä, sir. Tower on
ainoastaan ylhäisiä varten."
"Se on totta. En ajatellut sitä. Tahdon tuumata hälle rangaistusta.
Onko isäsi hyvä sulle?"
"Ei enemmän kuin Cantyn eukko, sir."
"Isät ovat varmaan jotenkin yhtäläiset. Mun isäni ei liioin ole mikään
hempukka luonnoltaan. Hän kurittaa ankaralla kädellä, vaikka hän
tosin säästää minua. Mutta hän ei säästä minua aina kielellään, totta
puhuakseni. Millainen on äitisi sinua kohtaan?"
"Hän on hyvä eikä saata minulle surua eikä minkäänlaista murhetta. Ja
Nan ja Bet ovat samanlaiset."
"Kuinka vanhat ovat he?"
"Viidentoista, jos suvaitsette, sir."
"Lady Elisabeth, mun sisareni, on neljäntoista, ja Lady Jane Gray,
serkkuni, on minun iälläni ja sitä paitse suloinen ja miellyttävä;
mutta sisareni Lady Mary synkkine silmineen ja -- kuules: kieltävätkö
sinun sisaresi palvelijoitaan nauramasta, jott'eivät turmelisi
sielujaan?"
"Hekö? Oh, sir, ettehän toki ajattelekkaan, että _he_ pitäisivät
palvelijoita?"
Pikkuinen prinssi tarkasteli hetkisen pientä kerjäläispoikaa ja sanoi
sitten --
"No niin, miksikä ei? Kuka auttaa heitä muuten riisumaan vaatteensa
illalla? Kuka pukee heidät aamulla?"
"Ei kukaan. Luuletteko sitten, että he ottaisi hameen yltään ja
nukkuisi ilman -- kuin pedot?"
"Hameen! Eikö heillä ole muuta kuin yksi kullakin?"
"Ah, hyvä armollinen herra, mitä he tekisivät enemmällä? Eihän heillä
kuitenkaan ole muuta kuin yksi ruumis kullakin."
"Sepä oli eriskummainen ajatus! Anna anteeksi, ei ollut tarkoitukseni
nauraa. Mutta sinun hyvien Nanin ja Betin pitää saada pukuja
ja palvelijoita kylliksi, ja pian pitää heidän saadakin. Minun
varastonvartiani on pitävä siitä huolen. Ei, älä kiitä minua; sehän ei
maksa vaivaa. Sinähän puhut hyvin; sulla on oikein miellyttävä tapa
puhua. Ootko sä oppinut?"
"En tiedä mitä vastaisin. Se hyvä pappi, jota he sanovat Andrew isäksi,
on sulasta hyvyydestä opettanut mulle kirjoistaan."
"Osaatko sä latinaa?"
"Ainoastaan hyvin vähäsen, pelkään mä sir."
"Opi sitä, poikaseni; se on vaikeaa ainoastaan alussa. Kreikka on
vaikeampaa; kuitenkaan ei kreikka eikä mikään muu kielikään ole vaikeaa
Lady Elisabethille ja minun serkulleni. Kuulisippa vain näiden neitien
taitoa siinä! Mutta kerro mulle jotakin Offal Court'ista. Onko sinun
hyvä olla siellä?"
"Ompa niinkin, jos suvaitsette sir, pait kun on nälkä. Sinne tulee
ihmisiä, jotka näyttävät kaikellaisia konsteja ja apinoita -- oh, mitä
lystikkäitä itikoita! ja niin konstikkaasti puettuja sitten! -- Ja
siellä on myöskin muita äksänpäksiä, joissa konstiniekat huutavat ja
tappelevat, kunnes kaikki ovat kuolleina, ja se on niin hauskaa nähdä
ja maksaa ainoastaan viitosen penniä, vaikka tosin ottaa kovalle saada
kokoon sitäkään."
"Kerroppa enemmän."
"Meillä Offal Court'in pojilla on myöskin tapana joskus sotia
keskenämme kalikoilla, kuten oppipojat."