* * * * *
Olin hänen luonansa. Verensyöksy on loppunut. Julia on levollinen. Hän
katselee minua kuin tahtoisi jotain kysyä. Ja minä olen hämilläni kuin
koulupoika.
Mikä minua vaivaa? Miksi olen hämilläni? Sitä kysyessäni tahtoisin
huutaa.
Ja huomenna on sinun promotiosi. Ehkä odotat minua, ehkä et.
Uskon voivani jättää Julian; lähteä aamulla ja palata takaisin
illalla — mutta sitten ajattelen taas, etten uskalla poistua hänen
läheisyydestään.
Kuinka tukahduttava ja levoton yö. »Aukealla on lämmin. Vie minut
metsän varjoon, rakas, armas...»
Hyvästellessäni häntä sanoin palaavani vasta seuraavana iltana. Hän
nyökkäsi päällään ikäänkuin olisi muistanut, että matkustan sinun
luoksesi. Sitten hän kysyi:
— Onko se varmaa?
— Ehdottomasti. — Vienkö terveiset Mladenille? — Hän vaikeni ja sulki
silmänsä.