Toukok. 13:nä 1910.
Irene — niin, hän ilmestyi äkkiä pettyneeseen sieluuni. Halusin päästä
hänen puhtaaseen helmaansa. Jokin ikäänkuin veti minua hänen luokseen;
ajaessani läpi pimeiden, pienten katujen, mutta päästyäni valaistuun
asemasaliin johtui mieleeni, että Mimi voisi juosta perässäni, ja
hätkähdin pelosta, että hän voisi minut saavuttaa.
— Minne? kysyi piletinmyyjä kärsimättömästi, ja minä vastasin kysyen
mihin menee ensimmäinen juna. Hän löi epäluuloisen silmäyksen minuun ja
sanoi äreästi: Prag, Dresden, Berlin. — Tuskin olin ostanut piletin ja
astunut vaunuun kun juna lähti...