Dick.
Ja Dick luki Mr Hobbsin kirjeen:
Rakas herra!
Saanut kirjeenne ja tahdon sanoa, että asiat näyttävät pahalta.
Luulen että kaikki on tehty harkitsemalla ja että niitä, jotka
ovat sen tehneet, pitäisi tarkasti pitää silmällä. Ja minä
kirjoitan sanoakseni kaksi asiaa. Minä tahdon tutkia tätä asiaa.
Olkaa levollinen, minä puhun jonkun lakimiehen kanssa ja teen
kaikki mitä voin. Ja jos pahin tapahtuisikin ja jos kreivejä
on liiaksi niin teillä on paikka valmiina kumppanina minun
sekatavarakaupassani kun tulette vanhemmaksi ja koti ja ystävä
minun luonani.
Teidän uskollinen
SILAS HOBBS.'
"Kas niin", mr Hobbs sanoi, "nyt olemme pitäneet hänestä huolta sen
varalta ettei hänestä tule kreiviä."
"Niin kyllä", Dick sanoi. "Minä tahtoisin auttaa häntä. Voi juutas,
kuinka mä siitä pojasta tykkään!"
Seuraavana aamuna Dick sai erään asiakkaan hämmästymään kovasti. Hän
oli nuori lakimies, joka juuri oli aloittanut asianajotoimintansa.
Hän oli niin köyhä kuin nuori lakimies vain voi olla, mutta samalla
etevä, tarmokas nuori mies, teräväjärkinen ja hyvänluonteinen.
Hänellä oli ikävännäköinen konttorihuone lähellä Dickin työpaikkaa,
ja joka aamu Dick kiillotti hänen jalkineensa, eivätkä ne toisinaan
olleet aivan vettä pitävät, mutta aina hänellä oli ystävällinen sana
tai kokkapuhe Dickin varalle.
Tuona merkillisenä aamuna, kun hän laski jalkansa telineelle, hänellä
oli kädessään kuvallinen lehti -- yritteliäs lehti, jossa oli
merkillisten ihmisten ja asioitten kuvia. Hän oli juuri silmäillyt
sen läpi ja kun toinenkin kenkä oli kiillotettu, hän ojensi lehden
pojalle.
"Tästä saat sanomalehden, Dick", hän sanoi, "voit lukea sitä, kun
pistäydyt aamiaiselle. Siinä on kuva eräästä englantilaisesta
linnasta ja erään englantilaisen kreivin miniästä. Kaunis, nuori
nainen -- ihanat hiukset -- vaikka hän näkyy saaneen kauhean melun
aikaan. Sinun pitää tutustua aatelisiin ja ylhäisiin, Dick. Aloita
ensin korkeasukuisella Dorincourtin kreivillä ja lady Fauntleroylla.
No! Mikäs nyt on hätänä?"
Kuvat, joista hän puhui, olivat etusivulla, ja Dick tuijotti silmät
ja suu selällään ja hänen kulmikkaat kasvonsa olivat aivan kalpeat
mielenliikutuksesta.
"Tahdotko maksun, Dick?" nuori mies sanoi. "Oletko saanut halvauksen?"
Dick näytti todellakin siltä kuin jotakin kauheata olisi tapahtunut.
Hän osoitti kuvaa, jonka alla sanottiin:
"Kilpailijan äiti (lady Fauntleroy)."
Se oli kauniin naisen kuva, hänellä oli suuret silmät ja runsaat,
paksut hiukset, jotka oli kierretty palmikoksi hänen päänsä ympäri.
"Hän!" Dick sanoi. "Hyvänen aika, minä tunnen hänet paremmin kuin
teidät!" Nuori mies rupesi nauramaan.
"Missä sinä hänet olet tavannut, Dick?" hän sanoi. "Newportissako?
Tai kun viimeksi pistäydyit Pariisissa?"
Dick ei huomannut suuttua. Hän rupesi kokoamaan harjojaan ja
tavaroitaan yhteen ikäänkuin hänellä olisi ollut tehtävänä jotakin,
mikä lopetti hänen nykyisen toimintansa.
"Mitä vielä", hän sanoi. "Minä tunnen hänet! Ja minä lopetan työni
tältä päivältä."
Vajaan viiden minuutin kuluttua hän oli matkalla kohti mr Hohbsin
kulmapuotia. Mr Hobbsin oli vaikea uskoa silmiään, kun hän katsahti
myyntipöydän yli ja näki Dickin rientävän sisään lehti kädessään.
Poika oli juoksusta hengästynyt, tosiaankin niin hengästynyt, että
tuskin saattoi puhua heittäessään lehden myyntipöydälle.
"Hei!" mr Hobbs huudahti. "Mikä on hätänä?"
"Katsokaa!" Dick läähätti. "Katsokaa tätä naisen kuvaa. Juuri tuo,
jota te katselette! H ä n ei ole mikään aatelisnainen", hän sanoi yhä
kiihtyneempänä. "Hän ei ole mikään lordin vaimo. Saatte syödä minut
suuhunne, jollei tuo ole Minna -- Minna! Minä tuntisin hänet vaikka
missä, ja samaten Benkin. Kysykää vain häneltä."
Mr Hobbs vaipui tuolilleen.
"Tiesinhän, että se oli keksitty juttu", hän sanoi. "Kyllä minä sen
tiesin; ja he ovat tehneet sen siksi, että hän on amerikkalainen!"
"Ohhoh!" Dick huudahti harmistuneena. "Hän on sen tehnyt, juuri hän.
Se on aivan hänen tapaistaan, tiedättekö mitä mieleeni johtui, kun
näin kuvan. Eräässä lehdessähän sanottiin, että hänen pojallaan on
arpi leuassa. Laskekaa ne yhteen -- hänet ja arpi! No, hänen poikansa
ei ole enempää lordi kuin minäkään! Hän on Benin poika -- pikku
raukka, jota Minna heitti lautasella tarkoittaessaan minua."
Professori Dick Tipton oli aina ollut terävä poika ja ansaitessaan
elatuksensa suuren kaupungin kaduilla hän oli tullut yhä
terävämmäksi. Hän oli oppinut pitämään silmänsä auki ja käyttämään
järkeänsä, ja täytyy tunnustaa, että tämän hetken maltittomuus
ja kiihko suorastaan huvitti häntä. Jos pikku lordi Fauntleroy
olisi voinut tirkistää sinä aamuna kauppaan, niin asia olisi
varmaan häntäkin huvittanut, vaikka kaikki hankkeet ja neuvottelut
kohdistuivatkin toisen pojan kohtalon ratkaisemiseen eikä hänen.
Mr Hobbsin mieli oli vallan masennuksissa vastuusta, ja Dick oli
innoissaan ja täynnä toiminnanhalua. Hän kirjoitti kirjeen Benille,
leikkasi kuvan irti ja liitti sen kirjeeseen, ja mr Hobbs kirjoitti
Cedrikille sekä kreiville. He olivat täydessä kirjoituspuuhassa, kun
Dick sai uuden päähänpiston.
"Kuulkaapas", hän sanoi, "herra, joka antoi minulle tämän lehden, on
lakimies. Kysytäänpäs häneltä, mitä meidän tulee tehdä. Lakimiehet
ovat selvillä kaikesta."
Mr Hobbs oli hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen ja Dickin
nokkeluuteen.
Mr Hobbs jätti puotinsa apulaisen huostaan, pukeutui päällystakkiinsa
ja lähti Dickin seurassa kaupungille mr Harrisonin konttoriin, jossa
he nuoren miehen suureksi hämmästykseksi esittivät romanttisen
juttunsa.
Jollei hän olisi ollut toimelias nuori lakimies ja jollei hänellä
olisi ollut paljon liikaa aikaa, hän ei olisi niin kiinnostunut
heidän kertomukseensa, sillä se tuntui tosiaankin hyvin oudolta ja
kummalliselta, mutta hän halusi työtä ja sattumalta hän tunsi Dickin,
jonka onnistui esittää asiansa terävällä ja selvällä tavalla.
"Niin", mr Hobbs sanoi, "sanokaa minkä arvoinen teidän aikanne on ja
ajatelkaa tätä asiaa, niin minä palkitsen teidän vaivanne -- Silas
Hobbs, Blank Streetin kulmassa, myyn vihanneksia ja mausteita ja
sekatavaraa."
"Hyvä", mr Harrison sanoi, "se olisi erinomainen asia, jos se
onnistuisi, ja se olisi tosiaankin minulle yhtä hyvä asia kuin lordi
Fauntleroylle, eikä tiedusteleminen haittaa missään tapauksessa.
Näyttää siltä kuin lapsi olisi epäilyttävä. Nainen on puhunut
ristiin ilmoittaessaan pojan iän, ja se on herättänyt epäilystä.
Ensiksi täytyy kirjoittaa Dickin veljelle ja Dorincourtin perheen
asianajajalle."
Ja ennen auringonlaskua oli kaksi kirjettä kirjoitettu ja
lähetetty eri suunnille -- toinen meni New Yorkin satamasta
laivassa Englantiin ja toinen junassa, joka kuljetti kirjeitä ja
matkustajia Kaliforniaan. Ja edellisessä oli osoite mr Havishamille,
jälkimmäisessä Benjamin Tiptonille.
Ja kun liike illalla oli suljettu, mr Hobbs ja Dick istuivat
takahuoneessa ja juttelivat puoliyöhön saakka.