Niin pian kuin lordi Fauntleroyn juttu ja Dorincourtin kreivin
vaikeudet oli esitetty Englannin sanomalehdissä, ne esitettiin
tietysti Amerikankin lehdissä. Juttu oli siksi mielenkiintoinen,
ettei sitä käynyt ainoastaan ohimennen mainitseminen, ja siksi
sitä käsiteltiin perinpohjaisesti. Se esiintyi niin monessa eri
muodossa, että olisi ollut huvittavaa ostaa kaikki lehdet ja verrata
niitä toisiinsa. Mr Hobbs luki asiasta niin paljon, että hän joutui
vallan hämmennyksiin. Eräs lehdistä kuvaili hänen nuorta ystäväänsä
Cedrikiä kapalolapseksi -- toinen nuoreksi oxfordilaiseksi mieheksi,
joka oli kirjoittanut kreikkalaisia runoja. Kolmas kertoi, että hän
oli kihloissa nuoren kaunottaren kanssa, joka oli erään herttuan
tytär, ja toisinaan taas, että hän äskettäin oli mennyt naimisiin.
Ainoa asia, jota ei kerrottu, oli se, että hän oli pieni poika,
noin seitsemän-, kahdeksanvuotias, ja että hänellä oli kauniit
sääret ja kihara tukka. Eräässä lehdessä kerrottiin, ettei hän ollut
lainkaan sukua Dorincourtin kreiville, vaan ainoastaan pieni veijari,
joka oli myyskennellyt sanomalehtiä ja kuljeskellut New Yorkin
kaduilla, kunnes hänen äitinsä sai petetyksi perheen asianajajan,
joka oli tullut Amerikkaan tiedustelemaan kreivin perillistä.
Sitten seurasivat kuvaukset uudesta lordi Fauntleroysta ja hänen
äidistään. Välistä äiti oli mustalainen, välistä näyttelijätär,
toisinaan taas kaunis espanjatar. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä
siitä, että Dorincourtin kreivi oli hänen perivihollisensa eikä
tahtonut tunnustaa hänen poikaansa perillisekseen, jos hän saattoi
olla sitä tekemättä; ja koska äidin esittämissä papereissa näytti
olevan jokin pieni virhe, niin oletettiin, että asiasta sukeutuisi
pitkä oikeudenkäynti, paljon huvittavampi kuin mikään oikeudessa
ennen ajettu asia. Mr Hobbs luki sanomalehtiä kunnes hänen päänsä
oli pyörällä, ja iltaisin Dick ja hän keskustelivat tästä kaikesta.
He huomasivat, kuinka tärkeä henkilö Dorincourtin kreivi oli, kuinka
valtavat hänen tulonsa olivat, kuinka paljon maata hänellä oli ja
kuinka komea ja kaunis oli se linna, jossa hän asui. Ja mitä enemmän
he saivat tietää, sitä levottomammiksi he tulivat.
"Tässä täytyy tehdä jotakin", mr Hobbs sanoi. "Sellaiset asiat täytyy
kestää -- olipa sitten kreivi tai ei."
Mutta he eivät voineet tehdä muuta kuin kirjoittaa kumpikin
Cedrikille kirjeen, joka sisälsi heidän ystävyytensä ja osanottonsa
vakuutuksia. He kirjoittivat kirjeensä heti kun olivat kuulleet
uutiset. Ja kirjoitettuaan he jättivät kyhäelmänsä toisilleen
luettavaksi.
Mr Hobbs luki Dickin kirjeen, joka kuului näin:
Rakas ystävä!
Mä sain sun kirjees ja Mr Hobbs sai kans, ja meist on kenkkua,
et sullon huono tuuri, mut meidän mielestä sun tarttis vaan
pitää kiini siitä mitä sä oot saanu äläkä anna kenenkään viedä
omaas. Semmosia konnia on niin paljon, jotka yrittäs tehdä sulle
pahaa jos vaan vois. Mut nyt mä kirjotan sulle ja sanon, etten
mä oo unohtanu sitä mitä sä oot tehny mulle, ja josset sä keksi
muuta niin tuu takasin tänne ja rupee mulle liikekaveriks. Liike
luistaa hyvin, ja mä kyllä katton, ettei kukaan pääse tekemää
sulle pahaa. Jos joku isompi kaveri koittas kiusata sua, nii se
kyllä joutus tekemisiin Professori Dick Tiptonin kanssa.