Kysymyksessä oleva ryijy on nyt myyty juutalaiselle. Siihen
oli kudottu kokonainen elämäntarina: tarina onnellisesta
avioliitosta, joka päättyi miehen uljaaseen kuolemaan. Se
sisälsi myös elämänfilosofian, joka on mutkaton ja
luterilainen. Tarinan eli minun isoäitini ja hän omisti
myöskin tuon elämänkatsomuksen.
Koko paikkakunta on keltainen.
Joku kapea juova vain
on vihreätä ja valkoista
ja sinistä näillä main.
Ja tuulimylly on kankaalla
ja jauhaa ja pyörii ja soi.
Ja poika seisoo sen vieressä
ja nauraa minkä voi.
Ja tyttö on miltei punainen,
hän on aivan palavissaan.
Ja poika on juuri kosinut
ja tyttö on antanut jaa'n.
MORAALI:
Vaan taivaalla ovat symboolit.
On ensiksi elämänpuu:
joka siitä maistaa, hän elämästä
ja onnesta huumautuu.
Ja taivaalla on tuntilaseja —
jonossa, rivittäin —:
ajan hiekka tippuu laseista,
käy nöyränä, kumarapäin
luo hautas mustan, se määräsi on,
se jokaisen määrä on.
Ja Jumalan silmä on taivaalla:
elämä on loputon.
HISTORIA:
Vaan keskellä ryijyä vuosiluku
on vanha ja himmentynyt.
Minun isoäitini rukouksia
monia hymissyt
on kutoessaan ja muistaessaan
nuoren miehen sen,
joka seilasi aavoja valtameriä
tyyrissä Alicen.
Minun isoäitini yksin jäi
leskeksi ja puutteeseen
kun Alice, uljas fregatti
upposi lasteineen...