Hän oli ylen ruma. Hän katsoi mua
toisella silmällään.
Hänen toisen silmänsä kohdalla
— se rumensi koko pään —
oli hirveä sininen kupla vain, ja sen minä nytkin nään
kun kirjoitan hänen haudalleen,
joka näyttää muilta unohtuneen
_vain hiekkaan: Birgitta_.
Vaan hän oli hyvä. Hän paimensi mua
hellällä kädellään.
Hän leikki aina ja lohdutti mua
kun rupesin itkemään.
Hän juoksi kerran illalla Pyhäjärveen hämärään.
Hänen vettävaluvan kätensä nytkin niin selvästi nään
kun kirjoitan hänen haudalleen,
joka näyttää muilta unohtuneen
_vain hiekkaan: Birgitta_.
He aamulla löysivät hukkuneen.
Aurinko kultainen
ilomielisnä leikki sillalla.
Ja minä näin sen.
(Joku kertoi minulle myöhemmin, kun olin jo aikuinen,
hänen rakastuneen renkiimme, joka torjui hymyillen...)
Mua kukaan ei tullut lohduttamaan, minä muistan vielä sen
kun kirjoitan hänen haudalleen,
joka näyttää muilta unohtuneen
_vain hiekkaan: Birgitta,
vain hiekkaan: Birgitta_.
YXI WALITETTAWA WIRSI, KOSKA IHMINEN
HELENA ERIKIN TYTÄR HALIKON PITÄJÄSTÄ
ULWOS KÄWI MURHAN TÄHDEN SINÄ
11. PÄIWÄNÄ MARRAS KUUSA.
WUONNA 1778.
Ja kylmä, kostea selli
hänelle annettiin,
ja kylmä, kostea peite
selliin kannettiin,
ja puiselle lavitsalle
hän putosi istumaan
ja puisella lavitsalla
hän muisti uudestaan
koko eilisen päivän ja illan
ja vielä iltayön,
jolloin hän vaipui tekemään
hirveän, hirveän työn.
»Oi rakas, pieni Jeesus,
joka olet niin kultainen,
oi rakas, pieni Jeesus,
minä tunnustan sulle sen,
vaan noille tuomareille
minä en sano sanaakaan,
noille mustille tuomareille,
jotka käy mua tutkimaan...
Oi, rakas pieni Jeesus,
se oli niin kamala mies,
joka pienen pienistä synneistäni
liian paljon ties.
Minä rakastin toista miestä,
minä häntä jumaloin,
ah, pienet syntini häneltä
kätkin, minkä voin.
Minä olen niin kaunis, Jeesus,
kai näet, kun katsot vain,
vaikka tässä mustassa sellissä
ei ole valoa lain...
Ja se kuulutti kaduilla julki,
se kamala, kamala mies
minun pienistä synneistäni
kaiken minkä ties.
Ah, eilen iltayöstä —
niin vaikea kertoa on,
sillä kurkussani on kyyneleitä
ja olen niin lohduton:
Ah, eilen iltayöstä
minä päätin tappaa sen.
Hän oli niin rietas ja kamala,
kamala ihminen...
Ja muuta ei ole, Jeesus.
Minä tapoin hänet siis.
Oi auta, ota kaunis pääni
väkeviin kämmeniis.»