Katso me pakenimme, ja Kuuvannokkaan,
kiville, joita vaaleat laineet huuhtoo,
päädyimme viimein. Kahden, onnellisina
seisoimme katsoen
kauaksi Airistolle.
Näimme harmaitten lokkien kiirivän yllä
vaahtoharjaisten. Näimme hanhien aurat,
näimme jahtien myötätuulessa-lennon
ohitse aution
Viitakarin ja Kuuvan.
Meidän selkämme takana, hongistossa
Japhyx-tuuli helkytti kanteletta.
Kuuntelimme, kun Juhana herttua ajoi
raudikko-orhilla
ylitse samettiketoin.
Kauriitten hengitys kuului arkana silloin
mättäitten takaa ja saksanpeurojen laumat
kavahti säikkyen pähkinäpensaikosta
hurjien koirien
innosta läähättäessä.
Nihdit ja huovit syöksivät koirien jälkeen.
Katariina! Ja ehtoossa kellastuvassa
kutsui Juhana herttuatarta ja sitten
suutelivat he
hellästi mäntyjen alla.
Mutta rannalla syöksivät mustat laineet
jalkoihis asti, armas. Ja kuule, kuule!
Hongan latvassa valitti outo lintu.
Miten se huusi
ehtoossa himmentyvässä.