Onhan kaunotaiteita pyhästi palvova Suomen kansa kauttaaltaankin
yleensä runoutta rakastavaa ja kernaasti värssyttelevää väkeä, mutta
Savon kansa taitaa siinä kuitenkin kaikitenkin muista voiton viedä ja
rekordin lyödä.
Kun näet muualla maassa juhlarunoillaan jokaisesta innoittavasta
isänmaallisesta tilaisuudesta korpikylän karjanäyttelyyn asti tai
värkätään sisäänlämpiävissä savupirteissä vanhoja Väinämön virsiä
uuteen uskoon tai tekaistaan tukkipontulla tunnelmarunoja ja
rekipajulla lemmenlauluja, näprätään runollisessa Savonmaassa jo
korkean oikeuden protokollatkin riimeissä ja runojaloissa.
Todistuksena siitä olkoon seuraava käsiimme joutunut näyte. Se on erään
Kuopion takaisen kihlakunnanoikeuden äskeisten vuosien talvikäräjien
pöytäkirjasta.
§ 198.
»Talollinen Pekka Ryynänen, Karvasalmen kylästä, on näihin käräjiin
alempana selitetyssä tarkoituksessa manuuttanut talollisen Juho
Ryynäsen samasta kylästä, ja kun se asia nyt tutkittavaksi otettiin,
tulivat saapuville asianosaiset kumpikin itse.
Kantaja lausui kantehensa tällä lausehella:
Vastaajalta viime vuonna
koni kuoli kevähällä,
jonka raadon rannikolle
liki vettä hän vedätti,
joss' on kulku kantajalla,
venevalkama valittu,
sija nuotalle sopiva
sekä karjan käynti kanssa;
nyt kun raato rannikolla
paljahana peittämättä
heitti herja ympärinsä
hajun haisevan pahasti,
josta inho ihmisille
tuli tuima sieramihin
sekä kalma karjahankin
tarttui huonosta hajusta,
niinpä kantaja kovasti
tästä vaati vastaajata
sakkohon nyt saatavaksi
sekä pyysi palkintoa
kuluistansa käräjissä.
Vastaajapa vastineeksi
sanan virkkoi, noin niinesi:
Kun minulta miesparalta
heitti henkensä hevonen,
niin mä raadon rannikolle
kauas kuljetin kotoa,
hautahan sen heitin sinne
ja kun sillä seutuvilla
ei oo ihmisten oloja
eikä konin kuollut raato
ole tuottanut tuhoa,
ruttotaudin tarttumista
ihmisiin eik' elukoihin,
niin mä pyydän puolestani
kannetta kumottavaksi
jutelmana joutavana.
Asianomaisten ulosmentyä Oikeudessa Päätettiin:
Koskei löydy laeissamme
sääntölöitä semmoisia,
joissa selvähän sanoisi
kuhun koni kuoltuansa,
oisi haaska haudattava
sekä vieläkin vähemmin
sakkoloita siitä pantu,
ja kun koni kuoltuansa
ei oo eneän tehnyt
vahinkoa valittajalle,
niin ei Oikeus osannut
tehdä muuta määräystä
kunpa kantehen kumota
asiassa aiheetonna
sekä kuitata kulutkin
riitaveljesten välillä.
Julistettiin — —.
Niin että kyllä kai sanarikkaalla Savolla lienee nyt toistaiseksi
runollisuudessa rekordi.