Arvoisa asiaa tuntematon yleisö ei tietenkään ota oikein vakavalta
kannalta uskoakseen, että naurukin on jo otettu tieteellisen
tutkimuksen alaiseksi.
Sehän olisi arvoisan yleisön mielestä suorastaan naurettavaa.
Arvoisa asiaa tuntematon yleisö on hyvä ja nauraa sille vain sydämensä
pohjasta ja vähääkään kainostelematta.
Sillä paitsi että arvoisa yleisö pidentää sillä jo vanhojen viisaiden
vakuutuksen mukaan lyhyttä ikäraukkaansa, paljastaa arvoisa yleisö
sillä myös uuden tieteellisen tutkimuksen mukaan luonteensa
väärentämättömimmän ja teeskentelemättömän laadun. Ja sellainen
paljastus on kaikkialla eikä vain tiedonhaluisessa tieteellisessä
maailmassa hyvin haluttua tavaraa. Tämän kirjoittaja ainakin kuuntelee
hyvin kernaasti tästä lähtien sekä tuttujensa että tuntemattomien
naurua. Ja jos he eivät naura, koettaa tämän kirjoittaja saada heidät
nauramaan.
Kuta kovemmin ja kainostelemattomammin, sitä parempi.
Eräs hyvin oppinut italialainen tiedemies ja professori, joka jo on
niin tunnettu, etteivät asiasta kertojat katso enää tarpeelliseksi
mainita hänen nimeäänkään, on äskettäin tehnyt hyvin huomattavan ja
uusia uria avaavan tutkimuksen naurusta. Vaikkakin tämän kirjoittaja
pitäisi tämän tutkimuksen tietoonsa onkimiaan tuloksia erikoisista
syistä kernaasti vain omina tietoinaan ja kuuntelisi vain hyvin
viattomalla naamalla muiden naurua, saattaa tämän kirjoittaja
kuitenkin ne seuraavassa julkisuuteen — ammattimme ja kutsumuksemme
sanomalehtineekerinä kun on julkisuuteen saattelemista.
Jos siis arvoisa yleisö edellä olevan pitkän valmistelun jälkeen tahtoo
tietää naurunsa laadusta jotakin, niin on tuo äsken viitattu viisas
professori saanut selville seuraavat ilmiöt:
1. Ken nauraa hehettelee tavuja he, he, he, hänellä on hyvin
halveksittava luonteenlaatu ja hän olisi heti huudettava sekä
alas että ulos ja olisi lisäksi saapa kaupan päälle kansalaisten
halveksumisenkin. Nauraa hehettelevän luonne on näet totisen tieteen
lahjomattomalta kannalta sekä sangen juro että nurja ja tuollainen
hehettelijä on omanvoitonpyyntöinen, teeskentelijä ja — sanalla sanoen:
suuri kelmi, koko mies.
2. Ken taas nauraa hi, hi, hi tavuja, hänellä on tavallisesti perin
epäröivä ja epäitsenäinen luonteenlaatu, ja hän on kuin luoko meren
lannalla, joka tuulen tutjuteltava, heikko ja huojuvainen, vailla
pysyvää pontta ja perää.
3. Ho, ho, ho nauraa hohottavalla on kylläkin kaikin puolin kiitettävä
ja kunnioitettava, voimakas ja jalomielinen luonteenlaatu mutta hän
arvostaa aina ja kaikessa itsensä kaikkien muiden yli eikä anna toisten
mielipiteille ja katsantokannoille juuri muuta kuin korkeintaan
kuuntelemisen arvon.
4. Hu, hu, hu on pahin nauru, mitä tieteelliseltä kannalta voi olla, ja
sellaiselle naurajalle on heti paikalla ja hyvin kiireen vilkkaan paras
kääntää selkänsä ja katsoa, mistä sattuisi olemaan viisi hirttä poikki.
5. Parhain ja kaikin puolin suositeltavin naurun malli on tuo tunnettu
ja yleisesti käytetty ha, ha, ha. Se on avomielisen, sydämellisen
ja suoran henkilön luonteenlaadun kuvastin ja sellaista naurutapaa
käyttävän kanssa on heti hierottava tuttavuutta ja seuranpitoa.
Muita naurutapoja on vielä monia.
Tämän kirjoittaja esim. on kuullut kerran erään kunnioitettavan
konstaapelin kimputtelevan suustaan seuraavan sarjan: aih, kih, kih,
kih, aih, kih ja erään edesmenneen sekatavarakauppiaan harvinaisen
kiah, kiah, kiah-naurun, kuten myöskin muutaman kivalterin kekuttelevan
tavuja kek, kek, kek, kuk — lukuunottamatta sitä, että hyvin moni
kanssaveljistämme ja sisaristamme päästää riemuitessaan hä, hä hä tai
rä, rä, rä-hää.
Niiden arvoitusta, luonteenlaadullisesti, ei italialainen professori,
surullista kyllä, selitä.
Mutta ehkä ne osoittavat hyvinkin lempeitä luonteenlaatuja, vaikkei
niitä ehkä Italiassa nauretakaan.
Joka tapauksessa on arvoisan yleisön tämän luettuaan tästedes paras
nauraa vain hyvän luonteen laadullisesti ha, ha, haa-ta. Tai kenelle se
osoittautuu aivan mahdottomaksi — perusluonteelleen kun ei mitään mahda
— ja ken ei halua paljastaa heti paikalla luonnettaan, naurakoon koko
programmin:
He, he, he, hi, hi, hi, ha, ha, ha, hu, hu, hu, hö, hö, hö, ho, ho, ho,
hä, hä, hä, kik, kik, kik, kek, kek, kek, kuk, kiah, kiah, aih, kih!
Huonot ja puolihyvät luonteenlaadut päättävät tietenkin tämän
kirjoituksen luettuaan olla viisaampia kuin toiset ja jättää tästä
lähtien koko naurun ja vain hymyillä.
Mutta siinä he tekevät itselleen vieläkin huonomman palveluksen.
Sillä nauramatta oleminen osoittaa, ettei tuollaisella yksilöllä ole
luonteenlaatua ollenkaan.
Ha, ha, ha!