Ovatko lukijat kenties jo kuulleet, mihin murheelliseen muljaukseen ne
bruntilaisparat ovat joutuneet vesisäiliönsä vuoksi?
Kun tapaus on alallaan ainutlaatuinen ja syrjäisenkin sydänjuuria
syvälti järkyttävä, juttelemille sen tässä, joskin se jo lienee yhdelle
ja toiselle tuttu.
Brunti on eräs kaivospaikka Amerikassa ja Bruntin kaivoksen vieressä
oli bruntilaisten verraton vesisäiliö.
Sanomme »oli», sillä sitä vesisäiliötä ei enää ole.
Bruntin vesisäiliö toimi vielä viime talveen asti virheettömästi ja
aina ahkeran palvelushaluisena ja lirisi ja lorisi käyttäjilleen
kehuttavalla ja kiitettävällä kernaudella yllin kyllin ja joskus
ylitsevuotavaisen anteliaastikin sekä pesuetta juomavedet, toisin
sanoen täytti kaikki bruntilaisten vesitarpeet.
Mutta viime talvena vesisäiliö rupesi äkkiä ja ilman minkäänmoista
edeltäpäistä ilmoitusta kujeilemaan ja konstailemaan ja tekaisi
lopuksi vakavan vesilakon. Ei niin, että se olisi saanut nykyään esim.
Suomessa ja Norjassa raivoavan tarttuvan lakkotaudin tai itämaalaisen
saboteerausruton taikka alkanut meikäläiseen tapaan vaatia työnsulun
uhalla korotettua kalliinajankorotuksen palkanlisäyksen korotusta — ei,
se vain yksinkertaisesti ja lyhyesti lopetti työnsä eikä antanut enää
pisaraakaan vettä.
Ja mitenkäpä se olisi antanutkaan, kun se oli jäätynyt pakkasen
kynsissä perustuksiaan myöten.
Todettuaan mihin murheelliseen tilanteeseen heidän vesisäiliönsä
oli joutunut, ryhtyivät bruntilaiset heti ripeästi, tarmokkaasti ja
ystävällisesti vedenantajaansa auttamaan.
Saadakseen taas vesisäiliönsä hauskasti lirisemään ja lorisemaan
päättivät bruntilaiset pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen
ryhtyä sulattamaan säiliötään ja sytyttivät sitä varten sen alle ja
kupeille kookkaan roihuavan rovion.
Sitä heidän ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä.
Se oli näet ylen ajattelematon ja lyhytnäköinen toimenpide. Sillä sen
sijaan että olisi sulanut, syttyikin säiliö jäineen ja kaikkineen
tuprahtelevaan tuleen.
Kun ei Bruntissa ole vielä toistaiseksi palokuntaa eikä edes puhetta
sen vastaisestakaan perustamisesta, kääntyivät bruntilaiset lähimmän
naapurikaupunkinsa puoleen ja pyysivät sieltä palokuntaa vesisäiliön
sammuttajaksi.
Päästyään bruntilaisten hädästä selville läksivät naapurikaupungin
palokuntalaiset tuossa tuokiossa reippaasti ja ripeästi bruntilaisten
palavaa vesisäiliötä sammuttamaan. Palokunta vaelsi hälisten ja
laillisten, rämisten ja kolisten kohti Bruntia. Mutta kun se oli
päässyt parhaiksi puolimatkaan, täytyi sen seisahtua. Sen edessä oli
luonnoneste, suuri suunnaton kinos, jonka ylitse ja alitse kuppuroivat
ja huppuroivat palokuntalaiset turhaan pyysivät päästä. Palokunnan oli
pyörrettävä puolitiestä takaisin ja käännyttävä kotiinsa sekä jätettävä
bruntilaiset vesisäiliöineen oman onnensa varaan.
Keräiltyään pari päivää voimia, teki palokunta uuden yrityksen ja pääsi
kuvaamattomia vaivoja ja vastuksia kärsittyään Bruntiin. Siellä se
tutki säiliön tarkoin kaikilta tahoilta ja raapi hetken korvallistaan,
mutta löi sitten iloisesti näppiä ja vihelsi ja sanoi jännittyneinä
odottaville bruntilaisille, että _well_, säiliön seinät on ammuttava
seulaksi, niin että vesi voi virrata säiliöstä ja sammuttaa itse
tulipalon.
Sen kuultuaan bruntilaiset nyökkäsivät naapureilleen ja sanoivat, että
yes ja hakivat kaikki paikkakunnan pyssyt ja pistoolit ja revolverit ja
haulikot ja alkoivat ammuskella auttajineen säiliötään sekä yltä että
alta ja kupeilta kummaltakin.
Parin tunnin iloisen ammunnan ja pirteän paukuttamisen jälkeen
oli bruntilaisten vesisäiliö yhtä huokoinen kuin Suomen kansan
oppivelvollisuuslaki — mutta vettä siitä ei valahtanut pienintäkään
pisaraa.
Mitenkäpä olisi valahtanutkaan, sillä säiliöhän oli jäässä, eikähän
jäätynyt vesi juokse missään maailmassa valmiistakaan reiästä.
Kun amerikkalaiset eivät kuitenkaan koskaan jää tällaisissa tapauksissa
kädet housuntaskussa ihmettelemään ja päivittelemään, pyydettiin vielä
toistakin naapurikaupunkia lähettämään palokuntansa Bruntiin palavaa
vesisäiliötä sammuttamaan.
Kahden palokunnan ja bruntilaisten itsensä ahkerin yhteisponnistuksin
saatiin säiliö lopuksikin sammutetuksi, mutta vasta kun se oli palanut
sekä sisältä että ulkoa.
Seutu oli saatu täten pelastetuksi tulen vakavalta vaaralta.
Mutta ei eräältä toiselta vaaralta.
Kun näet sammutettua säiliötä tarkastettiin, huomattiin sekä harmiksi
että hämmästykseksi, että siinä ei ollut enää pisaraakaan vettä.
Vesi oli näet ehtinyt palaa säiliön keralla.
Kun bruntilaisilla ei ole enää toista säiliötä, uhkaa heitä nyt
huolestuttava veden puute ja kiusallinen ja kammottava janokuolema.
Etenkin kun Bruntissa on kieltolaki.
Onneksi on nyt vielä jonkun verran talven riekaletta jäljellä ja
tilanne on siis jotenkuten siedettävissä, talvella kun ei ketään perin
pahoin janota ja hätätilassa voidaan sulattaa lunta vedeksi.
Mutta annahan kun tästä ovat nämä huhtikuun pakkaset ja toukokuun lumet
lopahtaneet ja tullut helteinen heinäkuu ja bruntilaisia alkaa oikein
janottaa, niin —
Niin mistäs kaappaat Bruntissa vettä, kun entinen vesi on porona?
Säälittävä, syvästi säälittävä kohtalo.
Bruntilaisparat!
Onnellisempien ja osallisempien olisi tehtävä jotakin heidän hyväkseen.
Avunantokeinoja ja -muotoja olisi tarjolla tässä kuten kaikessa
hyväntekeväisyydessä useitakin.
Joku rikkaampi vesimaa voisi lainata tai vielä paremminkin lahjoittaa
bruntilaisille jonkin joutilaan kaivon.
Tai vihjata juutalaisille, greekkiläisille taikkapa suomalaisille
gulassimiehille bruntilaisten vesipulasta ja huomauttaa, että Bruntin
kaivosseutu on kiitollinen liikepaikka.
Myöskin olisi ehkä paikallaan huomauttaa asiasta virolaisille
ja saksalaisille, että he ehättäisivät lähettämään eskaaderinsa
ankkuroimaan Bruntin aluevesien ulkopuolelle.
Voisipa käyttää kyyneleihin asti liikuttavaa osanottoadressiakin.
Ne kun ovat nyt hyvin muodissa ja hyvin tehokkaita.
Mitä apua annettaneenkin, on se ojennettava ennenkuin bruntilaisparat
kerkiävät kaikki hukkua veden puutteeseen!