Emme tosin häpeäksemme tiedä, missä kohdassa rakasta ja ihanaa
isänmaatamme Kärpäsenkylä sijaitsee, mutta meillä on varma vakaumus
siitä, että siinä kylässä on ja elää tavallista voimakkaampaa ja
aloitteissaan arvonantoa ansaitsevaa kansaamme.
Vakaumuksemme perustuu kärpäsenkyläläisten viime Vappuna suorittamaan
suurenmoiseen voimannäytteeseen.
Kärpäsenkylässäkin vietettiin viime toukokuun ensimmäisenä päivänä
kevään suurta ja sytyttävää juhlaa. Ja kun kevät ja varsinkin Vappu on
omiaan nostattamaan sekä mielen, kielen että kengät matoisesta maasta,
päättivät kärpäsenkyläläiset mielensä ylentämiseksi ja jalkojensa
keventämiseksi pistää tuona toukokuun päivänä piskuiseksi vappuhypyksi
ja kokoontua sitä varten tienoonsa tunnetulle ja vanhastaan käytetylle
huvipaikalle, Okeroisten ja Simolan väliselle sillalle.
Illansuussa ilmestyikin sillalle sekä sirkeitä Kärpäsenkylän
suloisemman sukupuolen pullukoita että jykeitä ja jäyhiä
pojanpallukoita Vappua valssaamaan. Eikäpä aikaakaan, niin alkoi jo
haitarin tiitterä tiskantti hujeltaa houkuttelevasti ja karkeampi
paassi pompottaa pyytelevästi ja — pojat kohensivat housujaan ja
tytöt koettelivat vöitään ja kummatkin antautuivat tuossa tuokiossa
ryöppyävien »Tonavan aaltojen» ankarasti ajeltaviksi.
Okeroisten ja Simolan välisellä sillalla alkoi perin voimakas
vappuhyppy, hetkutus ja nytkytys, touhu ja trafiikki. Poikien
kiilteleville otsille kihoili herneilevä hiki ja tyttöjen poskille
kauas paistava puolukkapuna. Kärpäsenkylä unohti ajat ja paikat, maiset
menot ja murheet ja vain valssasi, polskasi, hyöri ja pyöri ja polki
sekä siltapalkkeja että toistensa varpaita ja liiteli »Klaata enkan»
ja »Kulkuripojan valssin» suloisissa sävelissä sillan toisesta päästä
toiseen.
Hetki hetkeltä ja tunti tunnilta, levähtämättä ja tyhjää lorvailematta
he ponnistivat kunnes Vappuyön hämyiset tiimat olivat hiipuneet
huomaamatta ohitse ja toukokuun toisen päivän ujo aamuaurinko
pilkisteli pilvenraosta.
Silloin kärpäsenkyläläiset vasta havahtuivat taas kylmään ja
runottomaan todellisuuteen, huoahtivat ja päästivät käsivartensa sekä
kosteilta ja nuhraantuneilta neitojen uumilta että palavilta poikien
kauloilta ja läksivät hieman väsähtäneinä, mutta muutoin suloisen,
tyydytetyn nautinnon raukeassa tunnelmassa tallustelemaan kotikontujaan
kohti.
Kun oli tultu sillalta syliä viitisensataa, viskattiin vielä kaihoisa
katse sen suloisten muistojen palkeille ja — jäätiin siihen suut auki
ja silmiä hieroskellen kotvaksi aikaa kummastuksen kysymysmerkeiksi.
Siltaa oli näet mahdoton tuntea äskeiseksi hauskaksi hyppelöpaikaksi.
Se oli vääntynyt vatupassistaan sekä kontiolleen että keikalleen ja sen
toinen kaide tavoitteli taivaita ja toinen joen mustia mujuja.
Silta oli tanssittu huomaamatta sinä yhtenä yönä vasuuniltaan. Sen
tanakat takonaulat ja pultit ja pitimet olivat irtautuneet lujista
niittauksistaan taikkapa siellä ja täällä rapsahdelleet rikki, ja silta
oli polskattu monta metriä paikoiltaan sekä toiselle kyljelleen.
Ihme ja kumma vain, etteivät kärpäsenkyläläiset olleet valssanneet
itseään veteen ja saaneet vappupaalinsa lopuksi vappupaatiakin.
Niin, semmoisia kansalaisia sitä Kärpäsenkylässä kasvaa, jotka yhtenä
vappuyönä hypätä heiskuttelevat suuria siltojakin sijoiltaan.
Ensi luokan eppuja ja tanakoita tyttöjä kerrassaan!