Tukkukauppias Tuomas Tuppurainen on epäilemättä etevimpiä ja
rohkea-aatteisimpia gulassinerojamme.
Hän osoitti niitä vinkeitä jo hamasta nuoruudestaan. Hän keinotteli
näet, ties millä mahdin ja tavoin, itsensä ensin repaleisesta ja
kaikkien kieroon katsomasta kerjuripojasta rehteväksi renkimieheksi,
renkimiehestä leskiemännän (ja emännän talon) isännäksi, insänästä
pyyleväksi puulaakin pomoksi, pomosta piiripäälliköksi ja päälliköstä
suuria summia käsitteleväksi kasööriksi, ryhtyen lopuksi kokeilemaan
omalle kontolleen, aluksi haloilla ja tukeilla, sitten taloilla
ja tiloilla ja lopuksi pörssipapereilla, ollen nyt huipussaan ja
omaten miljoonan, kuusikerroksisen kivimuurin pääkaupungin parhaalla
liikepaikalla, auton, paljon painavasanaisia ja hienoja tuttavuuksia ja
rajattoman luoton pankeissamme.
Te tunnette hänet helposti Helsingin kaduilla, rahan ja räätälin
porstaaman gulassiparoonin ja kaikilla brancheilla touhuilevan
nousukasmaailman high lifen.
Meillä, muutamilla harvoilla ja valituilla hänen
kirjallis-taiteellisilla armoitetuillaan, oli äskettäin kunnia olla
kutsuvieraina ja alamme näytteinä hänen loisteliaassa asunnossaan
pidetyillä päivällisillä.
Tarinoimme ylen syötettyinä ja juotettuina kahvin ja sikaarin ääressä,
muiden vieraiden mentyä, päivällisten päättäjäisiksi sen siitä ja tuon
tästä.
Kirjailija Kynälä mainitsi viimeaikaisesta vilkkaasta kirjallisesta
tuotannostamme ja tiedusti samalla huomaavaisesti arvoisan isäntämme
mielipidettä tästä ilahduttavasta kulttuuri-ilmiöstämme.
Tuomas leikitteli hetken paksuilla kultaisilla kellonperillään,
rykäisi sitten äänekkäästi ja lausui hänen asemalleen sopivin pitkin
pausseerauksin:
— Tsah! Tällaisilla kylttyyrikysymyksillä on mielestäni sekä hyvät että
huonot puolensa. Riippuu siitä, miltä taholta ja tasolta sitä katselee.
Puhtaasti ja pelkästään teidän kirjaltajain ja kirjanpainajain kannalta
katsoen on ilmiö tietenkin ilahduttava. Kuta enemmän te jaksatte
näet noita romaanejanne rustailla ja novellejanne värkätä, sitä
suuremmat tulotkin teillä on tiedossanne. Mutta meidän ahväärimiesten
kannalta tuo kaikki teidän touhunne on tuskin kolmenkymmenen prosentin
arvoista. Minä annan teidän tuotannollenne tietenkin sen aivon,
jonka se ansaitsee, sillä onhan esimerkiksi äskettäin ilmestynyt
»Korkokirja» erinomainen tekele ja Kauppalehti ja Merkaattor
ovat varsin paikallaan nekin ja onhan Aleksis Pakkalainen tehnyt
puutavarapransseilla puuhaileville tärkeän »Tukkijoen», Teuvo Aholainen
kirjoittanut traketiiansa »Kruununmetsistä», Eino Leinolainen novellin
»Pankkiherroista», samoinkuin Hannes Linnankoskelaisen kirjasessa
»Tulipunainen kukko» kuuluu olevan monia hyviä tetaljitietoja
puutavara- ja uittoaloilta, mutta —
Hän nosti jalokivillä komistetuilla sormillaan 20 markan havannan
huulilleen ja imaisi siitä pari sauhua.
— Mutta me kesehtimiehet järjestäisimme periaatteen pohjalla tuon
kaiken paljon edullisemmin kuin mitä te kykenisitte koskaan tekemään.
Sillä, kas, kaikki tuo teiden tuotantonne on tuskin epävarmaa
osaketta parempi. Aikani on tosin näihin kirjallisiin kysymyksiin
valitettavan vähän hersyvä, mutta olenpa kuitenkin luonut mielipiteeni
ja suunnitelmani tästäkin, kuten luonnollisesti kaikista kansallisista
kylttyyrikysymyksistä. Ja mielipiteeni on, että tuo teidän
työskentelynne on — mitenkä se ruotsalainen runoilija Shakespeeri
sattuvasti sanookaan — »Liian paljon melua ihan turhasta.»
Hän naurahti ja maistoi kahvikupistaan.
— Jaah, juuh, hyvät herrat! Me ahväärinerot katselemme usein asioita
paljon kauasnäkevämmillä pinksneillä kuin te ja meillä on paljon
hienompia johtolankoja kuin teillä kehutuilla kirjaltajilla, he, he.
Toivon, että voitte seurata ajatukseni säkenöiviä säikeitä.
— Hm. Lähden eräästä tosiasiasta. Ja se on se, että ulkomaiden
markkinoilla tarvitaan nyt ja lähitulevaisuudessa tavattoman paljon
hyvää paperimassaa. Tiedättehän kai, että siitä tehdään konttinenssin
teollisuuskeskuksissa kenkiä, kankaita, nuoraa, lankaa, huonekaluja,
jopa talojakin. Monet massatehtaamme eivät tule jaksamaan tyydyttää
kasvavaa kysyntää. Ja siinä parhaillaan päivänkysymykseksi tulevalla
ahväärialalla minä olen keksinyt oivan kesehtin. Miksi tuhlata niin
paljon paperia kotimaassa teidän kirjoihinne, kun paperia voidaan
käyttää paljon hyödyllisempään hankkeeseen! Ei, painettakoon täällä
vain almanakkoja ja joku kauppa- ja pörssilehti, mutta — muu paperi
leveranssattakoon ulkomaille massamarkkinoille, 200 prosentin varmalla
tuotolla.
Hän hymyili alentuvasti.
— Tsah! Minä näen naamastanne, että te olette hieman vörpluhvatuita,
he, he. Te ette ole huomanneet, että asia on niin naurettavan helppo
ratkaista. No niin, teiltähän ei voi sitä vaaliakaan, mutta me
liikemiehet, me luemme kaikki tuollaiset kauppamahdollisuudet kuin
ilmasta.
Tuomas kulautti taas kahvitilkan ja tuprutti hetken havannaansa. Sitten
hän haastoi:
— Tuota massakysymystä voisi vielä helposti laajentaakin ja säästää
samalla toistaiseksi paperipuitamme. Meillähän on näet vuosikaudeksi
kyllin entistäkin varastoa vietäväksi. Onhan Helsingissä, Turussa,
Tampereella, Viipurissa, vieläpä miltei joka kaupungissa ja joissakin
kauppaloissa ja kirkonkylissäkin suuria kirjastoja, joissa lojuu aivan
hyödytönnä tuhansin leivisköin kirjoja, kansallisomaisuutta korottomana
pääomana. Otetaan ne ja sulatetaan uudelleen massaksi — ja sitten
ulkomaille, he, he, he! Kas siinä, hyvät herrat kirjaltajat, minun
mielipiteeni kirjakylttyyristä.
— Mutta silloinhan kirjailijat jäisivät — —, uskalsi joku huomauttaa.
— Työttömiksi ja puille paljaille, aiotte sanoa? Ehei, minulla on
mietitty heillekin tehtävänsä. Hehän tuntevat tarkoin kirjallisuuden
ja kirjastot. No niin, pantakoon heidät kokoamaan massatehtaisiin
noita kirjastoja. Monet heistä osaavat muutoin kieliäkin ja
ovat laajalti matkustaneita. He ovat siis paikoillaan tehtaiden
ulkomaankirjeenvaihtajiksi ja kauppamatkustajiksi.
Meiltä pääsi yhteinen ihastuksen hyminä.
Muistaen asemani sanomalehtimiehenä tiedustin:
— Entäs jos kaikki sanomalehdet, jotakin kauppa- ja pörssilehteä
lukuunottamatta, lopetettaisiin, niin mihin olette aikoneet käyttää
sanomalehtimiehiä?
— No, heitähän on meidän maassamme vielä verrattain vähän ja
heille on helppo saada sijansa. Me panemme heidät kyhäämään
lentäviä reklameerauksia ulkomaille suurenmoisesta suomalaisesta
massatuotannosta ja suomalaisen massan eduista. Se on kysynnän
kiihoittamiseksi hyvin tärkeää ja tarpeellista.
Taiteilija Maisema uteli:
— Herra komesroodilla on epäilemättä omat nerokkaat suunnitelmansa
ja laskelmansa meidän taiteilijoidenkin ja harjoittamiemme taiteiden
varalle?
— Luonnollisesti! Taiteetkin on pantava palvelemaan käytännöllistä
kauppaa ja teollisuutta. Maamme on köyhä eikä meillä ole varaa
tuhlata niukkoja pääomiamme taiteisiin ja taiteilijoille. Ottakaamme
aluksi kuvanveistotaide, sillä se on hyvin helposti lyötävissä
rahaksi. Ulkomailla tullaan sodan jälkeen paljon rakentamaan.
Tiedättehän, kuinka paljon rakennuksia niissä meni raunioiksi kaikilla
rintamapronteilla. Kalkista ja sementistä on noissa maissa varmasti
tulossa ennen pitkää puute ja samalla siis niiden vilkas kysyntä.
Toisin sanoen niistä tulee kuranttitavaraa. Meillä on molempia
taidekokoelmissamme kiihkeimmän kysynnän ajaksi. Monet meikäläisistä
kuvanveistoksista ovat ihaeltavan kookkaitakin. Savi-, kipsi-, marmori-
ja vuolukivikokoelmamme siis vain murskaksi ja sementtilaastiksi,
muurisaveksi ja sekuliksi — ja pistämmepä vallan varmasti oikeana
hetkenä niistä 500 prosenttia pussiimme. Kuvanveistäjätkö? Lapsekas
kysymys! Hehän ovat ensiluokan työmiehiä sementtitehtaisiin. Voimme
tarjota heitä myös ulkomaille muuraus- ja rappaustöihin ja he saavat
siellä suuria päiväpalkkoja ja elävät paremmin kuin nyt.
Me vilkaisimme toisiimme. Emme olleet osanneet aavistaakaan moista
afäärineroutta.
Tuomas myhäili oikeutetun itserakkaasti.
— Mikäli tulee taidemaalareihin, jatkoi hän, niin me hankimme
heillekin ulkomailla mainioita työansioita. He menevät sinne uiko-
ja sisämaalareiksi, tapetsoijiksi, puleeraajiksi ynnä muuksi, mikä
ala mitäkin enimmin miellyttää. Kysymys on vain siitä, päivä- vai
urakkapalkkako heille on edullisin, mutta sehän selviää kyllä
sittemmin. Taulukokoelmien suuret pinta-alat voidaan taas käyttää
tonniston purjeiksi, pienemmät öljyllä kyllästetyt kankaat ovat
taas käytännöllisiä ja kauniita korkkimattojen vastineiksi ja
permantomatoiksi. On hyvin mahdollista, että niiden kysyntä voisi
tuottaa jopa kaksi-, kolmesataa prosenttia.
— Pianonsoittajat olen ajatellut konekirjoittajiksi sekä tehtaisiin
että paikanvälitystoimistoihin, mutta voisi heitä tarjota myös
ulkomaille sähköhissien käyttäjiksi. Näyttelijät ovat taas mainioita
ja itseoikeutettuja eläviksi reklaameiksi, laulajat ja lausujat
pörssimeklareiksi ja tarjontahuutokauppoihin myyjiksi.
— Entä tiedemiehet? kysäisi uteliaasti lehtori Lukevainen.
— Ooh, heidät on helppo sijoittaa myös ahväärialoille! Kemistejä
tarvitaan tulevissa massa- ja sementtitehtaissa, tilastotieteilijät
toimivat kirjanpitäjinä, museomiehet varastonhoitajina, matemattimiehet
tilin tarkastajina, maantieteilijät kauppamatkustajina tai uusien
kauppamaiden tunnustelijoina. —
Tuomas vaikeni ja vaipui syviin mietteisiinsä. Sitten hän huomautti
kuin tuskaisen avuttomasti:
— Mutta tähtitieteilijöille minä en ole löytänyt sopivaa alaa. Olen
mietiskellyt sitä usein, mutta —
Mekin vaivuimme syviin ajatuksiin noiden tähtitieteilijöiden
tulevaisuuteen nähden. Tuijotimme miehissä paksuun brysselimattoon.
Me kai tuijottaisimme vieläkin, ellei Tuomas olisi tuskin puolen tunnin
kuluttua äkkiä lyönyt nyrkillään nerokkaaseen otsaansa ja huudahtanut:
— Vihtoriini! Hehän voivat suunnitella uusia leveranssimahdollisuuksia
esimerkiksi Marsiin.
Meiltä kirposi kuin raskas kivi sydämeltämme ja me päästimme
helpotuksen naurun.
Tuomas nauroi itse eniten.
— Hjaa, hjaa, hyvät herrat, he, he, he. Täytyy osata vain eläytyä
asiaan ja mukautua olosuhteisiin ja seurata ajan virtauksia, olla
ketterä keksimään kaikessa käytännöllinen mahdollisuus ja ryhtyä
sitten rohkeasti luotua suunnitelmaa lyömään rahaksi. Kekseliäs
ja kaikkiruokainen täällä voikin vain kulassiksi kehittyä, tulla
joppineroksi.
Hän heitti pois sikaarinsa ja iski meille silmää.
— Tarvitsee enää vain perustaa osakeyhtiö, jokin »Aktiepolaket Massa
Osakeyhtiö Vinlant suomalaisen kirjallisuuden kansantaloustuttamiseksi»
ja sille haaraosastoksi »Taiteteosten käytännöllistyttämiseksi»,
harjoittaen samalla välitystoimintaa tiedemiehillä.
— Ja tehdä komesroodi Tuomas Tuppurainen toiminimen per prokuraksi!
huudahti Maisema mukaansatempaavasti.
Tuomas nousi, kumarsi kainosti ja puristi tästä luottamuksesta
kiitollisena kättämme.