Kaisaniemessä. Keväen tultua.
(Fredmans Sång, N:o 64).
"Fjäriln, vingad, syns vid Haga, mellan dimmors frost och dam" etc.
Kappas perhoin, lennossansa,
_Kaisaniemessä_ jo neän --
Heinikossa, hennossansa
Lepääpi hään pesässään.
Itikkakin, pienimmäinen,
Torkkuneenko vielä? -- Ei!
Jopa kesän lempymäinen
Häntä unestaanki vei.
Heinä laihonsak jo noutaa,
Ruohot kauniist' viherteä,
Lammikossa jouhten soutaa,
Sirkku puussa viserteä.
Käki kukkumast' ei lakkaa --
Kaukaa kuuluu moalta jo
Jotka sieltä vuorta hakkaa,
Tahi puuta halkaisoo.
Katos! Ve'enki asujamet
Sukkelasti suikahtaa --
Hopehinna hohtaa lammit.
Sorsat pohjaan puikahtaa.
Poluilla kaunistuneilla
Tännek kansa vaeltaa;
Ilo-mieli, kullaik, heillä --
Kuin hyö tännek tulla soa.
Onnellisna ollessansa,
Käyvään tässä kaikittain;
Kukiin kultaisensak kanssa,
Käsityksin, parhaittain.
Silmästänsäk lempi loistaa,
Eikä tunnuk viluiseks';
Sillä murheeni jo poistaa,
Teköö mielein iloiseks'.