Kaisaniemessä. Suurus-paloilla.
(Fredmans Epistel, n:o 71).
"Ulla, min Ulla, säg får jag dig bjuda rödaste smultron i mjölk" etc.
_Ullapa_, kultasein, sulle ma annan
Kypsimmät mansikat, maijossaan --
Suurimman lahnan, kuin pöyvälle pannaan,
Parhaimman pyyn, jonka ammutuks' soan.
Aukaisek ovi, ja akkunat kanssa!
Havut ne haiskahtaa ainaki tänn';
Pilvessä päivämme, satehillansa,
Veikkonen!
Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa vaan!
Juur' aivan ihanaissaan. -- --
Ja ne koivut kauniitki rannoillahan,
Kesä-verhoissaan?
Ja ne ve'et vienot
Lammissaanpa? -- Niin!
Ja ne pellot, tuolla, pienet --
Kuin neät siin'?
Etkös ihastuk näihin niittyihin?
Niin vainenkiin!
Juonpahan muistikseis; pulloisi maistak!
Kuules kuin kaupunkin kellot jo lyö --
Neätkös kuin nurmet jo sinillen paistaa?
Tunnetkos, kutka tänn' tuuloovat, Työ?
Annappas mullenki, armias naisi,
Jollapa suurustaa suutani soan!
Pistäk tänn' pullois, jott' juuvakki saisi
Viinoa!
Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan, &e.
Ruunaa jo tuuvaan! ja valjaisiin pannaan,
Hirnuupi, hyppiipi, aisoissaan;
Tyttöni, kultainen, vaunuun ma kannan,
Ajetaan pois jotta pöllyää voan. --
Kaikki sun puoleisi keäntyyvät mielet,
Silmästäis syttyyvät tulistumaan --
Sinuhun mieltyyvät vaimot ja miehet
Soa täst'! Juon.
Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan.