Paluu.
Tahtoisin tässä lausua kiitollisuuteni kaikille Amazonvirran varrella
asuville ystävillemme heidän meille paluumatkallamme osoittamastaan
suuresta hyvyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Erikoisesti tahtoisin
kiittää signor Penalosaa ja niitä Brasilian hallituksen virkamiehiä
erinomaisista matkaamme helpottavista järjestelytoimenpiteistä sekä
signor Pereiraa Parassa, joka oli hankkinut meitä varten valmiiksi
tähän kaupunkiin täydelliset vaatekerrat kaikkine pienempinekin
tarpeineen, joten me saatoimme siistittyinä henkilöinä taas
näyttäytyä sivistyneelle maailmalle. Ehkäpä tuntuu omituiselta,
että tavallaan petoksella olemme palkinneet näitä isäntiämme ja
hyväntekijöitämme, mutta olosuhteet nyt kerta kaikkiaan olivat
sellaiset, että meillä ei ollut valinnan varaa, ja saan siis täten
ilmoittaa näille herroille, että he vaan tuhlaisivat aikansa ja
rahansa jos he yrittäisivät seurata jälkiämme. Nimetkin olemme
selostuksissamme muuttaneet muiksi, ja minä olen varma siitä, että
kukaan heistä ei edes kaikkein tarkimman tutkimuksen perustalla
pääsisi tuntematonta maata tuhatta peninkulmaa lähemmäksi.
Se vilkas mielenkiinto, joka meihin kohdistettiin niissä
Etelä-Ameriikan seuduissa, joiden kautta me matkustimme, oli
meidän luulomme mukaan laadultaan aivan paikallista, ja voin
vakuuttaa Englannissa oleville ystävillemme, ettei meillä ollut
aavistustakaan siitä tavattomasta huomiosta, jonka vaiheittemme
huhu oli herättänyt koko Euroopassa. Vasta höyrylaiva _Ivernialla_,
ollessamme noin viidensadan peninkulman päässä Southamptonista,
alkoi meille sanomalehdiltä ja toimistoilta sataa langattomia
sähkösanomia, joissa tarjottiin satumaisia summia tutkimustemme
tuloksia selostavan lyhyen vastaussähkösanoman maksuksi, ja meille
selvisi, minkälaista mielenkiintoa matkamme oli herättänyt ei
ainoastaan tieteellisessä maailmassa vaan myöskin suuren yleisön
keskuudessa. Me olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että mitään
selostusta ei sanomalehdille jätettäisi, ennenkun olimme tavanneet
Zoologisen laitoksen jäsenet, sillä olihan meidän velvollisuutemme
jättää ensimäiset tiedot tuolle yhdistykselle, jolta olimme ottaneet
vastaan meidät matkalle saattaneen tehtävän. Vaikkakin saapuessamme
Southamptoniin koko kaupunki oli täynnä sanomalehtimiehiä,
kieltäydyimme jyrkästi antamasta heille mitään selvityksiä, josta
taas oli seurauksena, että yleinen mielenkiinto kohdistui marraskuun
7. päiväksi ilmoitettuun kokoukseen. Eläintieteellinen sali, joka
oli ollut retkikuntamme perustamisen näyttämönä, oli tällä kertaa
aivan liian pieni ja Queen's Hall Regent Streetin varrella katsottiin
soveliaaksi huoneustoksi. Kuitenkin järjestäjät olisivat voineet
valita Albert Hallin. Tilaa ei olisi sittenkään ollut riittävästi.
Tuo suuri kokous oli määrätty tulomme seuraavaksi illaksi. Ensimäinen
päivä meni meidän omiin henkilökohtaisiin asioihimme. Omistani en
voi vielä puhua. Ehkäpä tuonnempana voin ajatella ja haastaa niistä
pienemmällä liikutuksella. Minä olen tämän kertomuksen alussa
kertonut lukijoille menettelyni aiheuttimet. Luultavasti on oikein
ja kohtuullista, että täydennän kertomuksen ja mainitsen tuloksen.
Varmaan kai sekin päivä tulee, jolloin en soisi, että olisi toisin
kuin on. Olen ainakin tullut ottaneeksi osaa ihmeelliseen kokemukseen
enkä voi muuta kuin olla kiitollinen sille voimalle, joka minut
siihen kannusti.
Ja nyt minä siirryn seikkailumme viimeiseen merkilliseen vaiheeseen.
Juuri vaivatessani aivojani keksimään parhaan tavan, millä kuvailla
sitä, osui katseeni lehteni tämänpäiväiseen numeroon -- marraskuun
8. päivä -- ja siinä oli täydellinen ja erinomainen selostus, jonka
ystäväni ja toverini Macdona oli kirjoittanut.
Mitä voin muuta kuin liittää tähän hänen kertomuksensa
päällekirjoituksineen, henkilökuvauksineen ja kaikkine päivineen?
Myönnän että kieli on hieman ylitsekuohuvaa, mutta lehtihän oli
lähettänyt matkalle oman kertojansa, ja toiset päivälehdet olivat
kateudesta vähemmän suurellisia tuomioissaan. Kas tässä Mac-veljen
selostus: