VI

Seoravan aamun Vilkk meinas, ett meijän darvittis jääds sinn odottama

stää Parkno-noitta, nii ett saadais nähd, kuis se stää tooppi noitu

takasi, vaikk se jo o löydett Mutt em mes suastunns siihen, go

vaadesi ett lähdetäis Turkku kohden goht ja Vilkun däydys anttap

perä vihdo viime. Kyll händ sendä harmitt ja hän meinas, ett siit

olis tuli hyvingi lysti, ko hän olis saannp pelat sem Barknolaisen

gans. Mutt Iiro sanos, ettei muitte ol mittä hausk katellk, kon gaks

velhot yhten dörmävä. -- Me rupesi sitt säälimä lähtöän, mutt ko me

oli siint toimes, niin dlee naapri emänd ja tua meill aika knyytilise

juustoj ja kakoj ja panngakoj ja sanos, ett hän dahdos tuli viäl

kerran giittämä Vilkku. Vilkk ott kiitokse ja panngako hyväll miälell

vasta ja sitt me läksi. Eik meill juur pali mittän dapattunns sitt

enä matkall. -- Vaikk tapadus kylläkki, mutt en diäd, viitingön

jutell niit kaikki, ko niist voi tulls siihen gäsityksehe, ett me oli

niit kaikkjam bahimppi tappelpässej mailmas siihe aikka. Mutt em mes

sendä semssi ollp, päivasto me oli hyvingi lakkjoi poikki, ko meijä

vaa annetti rauhas oll, mutt ko meit härnätti ja suututetti, ni vois

kyll tapattu, ett mekki näyti voimian. -- Mihistis ihmne luanostas

pääse? -- Nii händ. Asja lait ol näättäk semne, ett ko mep pääsi

Mynämäen gankkall, ni mes sautin golm heost miähines, kon gulkivat

Turkku kohde niingo mekki. Mutt he menivä nii vendavast, ett Vilkk

sanos Iirot: "Nappastas stää Valkot selkkä, ett päästä siutte!"

Iiro tek, niingo Vilkk käsk, ja Valko pist parast travias, ett hari

vingus. Mutt juur ko meijäm bit pääsemä sem berämäise siutte, ni

rupesivakkin gaikk kolm ajama niim bali ko heijän gaakkis pääsivä

ettippäi. Ja me jäim berä, ei siin mikkä auttann.

-- No nii, meinas Vilkk, sama se o, ajetang edellt taikk peräs, ko

vaa ettippäi mennä eik annet heoste unisas kondeijas siirell.

Mutt ei ol aikkaka, ennengo ne edellmenijä annoiva heostes jäll ruvet

venuttleema ettippäi ittiäs nii vendavast, ett tuski huamas, ett

liikkell oltti. Iiro rupes koittamani bann asjak kuntto sovinoll ja

sanos: "Mistäs kaukka olla?"

-- Uudestkaupungist olla!

-- Vai nii. Ja Turkkuhu olla menos.

-- Turkkuhu oikke mennä hiljaksis.

-- Hiljaksis oikken dek kuljett, mutt meijä olis vähä niingon giiru,

tehkäst hiukan diät, ni me aja siutte.

-- Tee oikkem; bual tiät ja korttel kappatte väli o maandiä laki.

Andakka luista vaa! -- Ja kyll se väistiki ja väistivä ne muukki,

mutt ko mep pääsi se etumaise rinnall, ni algo sama peli jäll ja

kaikk kolm uuskaupungilaist pysysivä meijä edellän.

-- O hän nys sendä harmin gappal, sanos Vilkk ja silmäk kipenöittiväk

kiukust.

-- Älä yhtä hual, tuumal Iiro, ensmäises ylösmäes met täst harmist

pääse.

Pia siins sitt tulttingi yhde ahte ali, uuskaupungilaise hyppäsivä

alas rattaildas kävelemä, mutt Iiro löi Valkot selkkä, nii ett me

yks kaks oli etumaisin. Ja kaikk olis päättynn hyvi, jos ei se

uuskaupungilainen, go etumaisen ol ajann, olis huutann meill: "Ongost

teillp pitsei myyd, Raumam boja?"

Siilo meijän gärsvälisyten ol lopp. Vilkk hyppäs niingo syästäv alas

rattaild, rupes sill isävainajas kepillk kurittama uuskaupungilaist

ja sanos: "O oikke meillp pitsei myyd ja runssall mitali me niit

annangi. Niingos nää ja tunne, ni on dämä vähä pitk kyynärpuu, mutt

em me tämsis kaupois niin duumam bääll räkn."

Mutt ko net toise uuskaupungilaise huamasiva Vilku vehke, ni hek

karasiva Vilkum bääll. Sillo mnää tiätystengi menin gans lengeihi ja

huusi Vilkull: "Ann snää sill vaa oikke miähen gädest, kyll Iiro ja

mnää näit kaht sillaikka pysyttle."

Mutt liiaks mnää siin luppaili, sillett Iiro ei tullukka alas

rattaild, ko ajo aika kyytti mäem bääll ja katos sitt sen daam bois

näkyvist Nek kaks uuskaupungilaist, ko mnuum bit hoitaman, garasiva

molema mnuun gimppuhun ja selkkän mnää rupesi saama, niingo hyvi

ymmärätt. -- Ei yks sendän gaht vastan gest, vaikk vahvembiki olis.

Nii oikke, nii mnuu rupes käymä eik stää Iirom bahust vaa näkynn

eik kuulunn. Hädisän mnää huusi jo Vilkullekki, ett hän dliis

appuhu, mutt Vilkk ol täödes touhus sen gans, jong kraissuhu hän ol

karannk kii. Se ol vahv klupu, ja vaikk Vilkk ol vahveve, ni ei hän

sills sendäm bali saannk kepilläs pitsei mitat, ennengo hän joudus

paindlema. -- Sillaill oikke, eik mnuull Vilkust mittä appu oll. Ne

mnuun gaks viholistan saivakki viime mnuu nokillen maandiäll ja sitt

istus töine muu selkäm bääll ja töine rupes kurittama mnuu Vilkun

gepillk, ko ol pudonns siihe meijän gondeihin. Mutt em mnää sendä

muut kerjenns saaman gom bari oikken gippjä naskaust, ennengo Iiro

tlee joukkoho hirmuse iso kuusengarakk kädes ja ruppe sipelemä niit

kaikki uuskaupunkilaissi.

-- Vai pitsej tet tahdott, sanos Iiro. -- Näättäk, täsä o

"blondervalakka", ja täsä "viidem bari utti", ja tämä o "Muuri mummu

laj". Händäst tämä sitt, se o stää "min sortti".

Ja ain go hän sanos yhdem bitsi nime, ni hän löi niit

uuskaupungilaissi, nii ett ryhä komis. Eik niitte sitt enä mikkä muu

auttannk, ko lähtip pakko, niim bali kom bääsivä.

Se ol kova tyät oli, ja me oli valla hengästynnyk, ko mes siit

selkesi. Mutt mnää oli viäläkkin giukkune siit, ettei Iiro oli

aikanas tuli appuhu ja sanosingin goht, ko oli saann hengen dakka:

"Helkkrisäk snää klekkroittik, kos jäti mnuu noittem behmitettäväks."

-- Niin gaiketakki! Mnuu olis pitänn jättämä heose siihem baikkaha

ja ruvet tapplema. Ei poja! -- Mnuu isävainan sanos ai: "Muist se,

Iiro, ettäs pane heoses ja paattis lailes kii, vaikk kumnen giiru

olis." Nii oikke mnuu isän sanos ja stää neovo mnää ole seorann ja

meina vastakki seorat. Sendähde mnää nykki vei Valkon donn ahten daa

yhtem buuhun giip, pani heini ette ja leikkasi ittellen hyvän garaka,

ennengo mnää teili appuhun dlii. Muuto meijä olis käynn niingo

uuskaupungilaisten; "gattokast nyt, tuall maka yks heone väärim buali

ojas ja nek kaks muut ova Uuttkaupunkki päi menos, niim bali, kom

bääsevä!"

Ja Iiro oliki oikkjas. Em mes siink kohinas oli lainkka huamann,

ett uuskaupungilaiste heose olivak kiärtänn ymbärs ja lähtennt

toissippäi. -- Sitt me rupesin gattlema vaatteitan ja totisestakko,

ni me häpesi ittiän, go mes siit toimest olim bääss. Vilkk meinas:

"Kyll se sendä on glookku, ko ihmsem bitä suuttuman gaikist piänist."

-- On gyll vaa, sanosi mnää, -- mutt pahustak heijän gans tarvitte ai

hirvitell ja härnät meit raumlaissi siit, ett meillp pitsej tehdä.

Ong se mikkä häppi? Mnää ole itt saann mukulan hakat pitsi sisarten

gans ja tiädä sanno, ett siins saa hikkoll, ennengo siin leipäs

ansatte, eik stää kaikk taulpääp pyst tekemänkkä. Sendähde em mnää

suutukka mistä, niingo siit, ett raumlaisist tehdäm bilkka pitsetten

dähde.

-- Nii händ, ja se sitt vast mahta suututtak, ko ruveta niit mittama

omallk kyynärpuull oma selkkähä, sanos Iiro, mutt siihe hänem buhes

sillk kertta lopusikin, go hän näk mnuum bääldän, ett siit olis tuli

uus hiistlemine.

Ko mes sitt viäl olim bess itten ja juann joest, ko juaks siit ahte

ald, ni me meni Valkon dyä. Valko hirnautt kerran, go näk meijä ja

Vilkk sanos, ett se meinas stää, ett Valkongi miälest ol oikke, ett

uuskaupungilaises saivaf fliiteihis.

-- Nii oikke, hes saiva ja annova, tuumal Iiro, mutt sillo Vilkk

suutus ja sanos: -- Joses, pahus soikkon, daed ollp pistlemät, niim

bids suus kiis sitt valla.

Ja sitt Vilkk ott ruakvaka rattaild ja me istusin gaikin kolme

ojam barttall ja söi oikke vahva aterja. Ja kyll kestkeevri emänäm

banngako nyk kiärus saiva. Ko ol syätt, ni lähdetti jällp painaman

Durkku kohde ja ilma erinomasemppi kommeluksi mes sitt pääsingi sinnt

tosa vähä ennem bualdpäevä.

Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro: Raumlaissi jaarituksi · 第 10 / 18 题