Aallot olivat vuoren korkuiset ja vyöryivät yli laivan, ja —»

»Hyväinen aika, silloinhan sinä kastuit läpimäräksi!» sanoi Kate,

pannen kätensä Nupun olkapäälle koettaakseen, oliko hän vieläkään

kuiva. Rehelliset kyyneleet olivat hänen silmissään, kun hän ajatteli

tuollaisia tuskallisia asioita.

»Vihdoin laiva tärskähti karille», jatkoi Nuppu, »jolloin kapteeni

köytti minut mastoon ja sitten — ja sitten — niin, sitten me

rauhallisina odotimme loppua», sanoi Nuppu, keksimättä enää jatkoa

merelliseen murhenäytelmään.

Katen kyyneleet virtasivat vuolaina hänen poskiaan pitkin, kun tämä

kuva nuoren ihmisen hädänalaisesta tilasta loihdittiin hänen silmäinsä

eteen. »Oi hyväinen aika! oi hyväinen aika! pikku tipu-raukkani!»

nyyhkytti hän. »Kuinka sääli minun on sinua!»

»Nuppuni Nuppu hoi!» kuului Ailie-tädin ääni eteishallista, mutta Nuppu

oli niin hurmaantunut kuvitelmiensa vaikutukseen, ettei hän piitannut

siltä mitään, ja Katen pää oli kiedottuna esiliinaan.

»Älä itke, Kate; minä en itkisi, jos olisin sinun sijassasi», virkkoi

Nuppu viimein viihdytellen. »Jospa se ei olekaan totta.»

»Minä itken, kun mieleni tekee», intti Kate. »Oh, ajatella sinua tuossa

kauheassa haaksirikossa! Johan siinä on kylliksi peloittamaan kenen

hyvänsä matkustamasta mihinkään. Oi hyväinen aika! oi hyväinen aika!»

ja hän itki vuolaammin kuin konsanaan.

»Älä itke», sanoi Nuppu jälleen. »On typerää vetistellä noin. Oi, suuri

Saahan kuningatar! minähän tein vain jekkua sinusta: laivalla oli niin

tyyntä kuin maitovankkureissa.»

Kate veti esiliinan pois kasvoiltaan ja tuijotti häneen. Hänen

tarkoituksensa oli vain puoleksi selvä, mutta oli huojentavaa tietää,

etteivät asiat olleet olleetkaan aivan niin huonosti kuin hän ensin

kuvaili. »Pieni itku tekee ihmiselle hyvää toisinaan», sanoi hän

filosoofisesti, pyyhkien silmiään.

»Samaa minäkin sanon», myönsi Nuppu. »Siksipä minä kerroinkin sinulle

kaiken tuon. Tiedätkö, lapsi, minä luulen, että sinusta ja minusta

tulee hyvät ystävät.» Hän lausui tämän jäljitellen ilmielävästi

Alisonin äänenpainoa ja puhetapaa, joka oli lausunut samat sanat

hänelle itselleen, ja kääntyi kiireesti ja hämillään ympäri kuullessaan

naurua takaansa, huomaten että hänen tätinsä oli kuullut jo näin

varhain matkittavan itseään.

Nuppu · 第 12 / 41 题