mitä Buschiin taas tulee, niin älkää olko tietävinänne lainkaan koko
asiasta, tapahtuipa sitten mitä hyvänsä."
"Selvä."
"Voitteko toimittaa minut aikaisin huomenaamulla laivalle niin, ettei
kukaan saa siitä vihiä?"
"Kyllä. Jos tulette tänne huomenaamulla kello kahdeksan, niin minä
pidän kyllä huolta piiloittamisesta."
"Päätetty siis?"
"Päätetty."
Sopimus vahvistettiin kädenlyönnillä, ja Asbjörn Krag meni sitten
takaisin vaunuihinsa, jotka odottivat ulkopuolella.
Sekatavarakauppias seisoi juuri myymälänsä ovella, kun Kragin vaunut
vierivät pois. Hän ei ollut uskoa omia silmiään. Tullessaan kylään oli
herra ollut vanha, punanenäinen ja parrakas, ja lähtiessään ajamaan
takaisin kaupunkiin, hyppäsi hän yhdellä loikkauksella vaunuihin ja oli
aivan nuoren näköinen. Tässä oli pirulla sormensa pelissä?
Paluumatkalla kävi salapoliisi ajatuksissaan vielä kerran koko jutun
kohta kohdalta läpi, mutta hänen täytyi myöntää, ettei hän kaikista
ponnistuksistaan huolimatta ollut vielä päässyt askeltakaan lähemmäksi
arvoituksen ratkaisua. Hän ei ymmärtänyt Thomas Buschin menettelyn
_syitä_. Hänen aivonsa työskentelivät kuumeisesti. Olisipa hänellä
ollut edes aikaa kylliksi, mutta asian kehittyessä nopeasti, ei hän
ollut ehtinyt edellisestä arvoituksesta selviytyä, ennenkuin toinen jo
tuli hänen ratkaistavakseen, ja tämä teki asian vielä salaperäisemmäksi
ja sotkuisemmaksi.
Hän oli hyvin kiihtynyt ja käski ajurin ajaa suoraan kaupungin
keskustaan mahdollisimman pian. Saadakseen ajan kulumaan ja antaakseen
aivojensa levätä hetkisen, viittasi hän luokseen erään sanomalehtipojan
ja osti iltalehdet.
Hän silmäili nopeasti tuoreimmat uutiset ja luki jonkun ilmoituksen ja
sähkösanoman sieltä täältä, ilman mitään järjestystä.
Ei mikään kyennyt herättämään hänen mielenkiintoaan. Äkkiä pysähtyi
hänen katseensa erääseen paikallisilmoitukseen, joka sisälsi kaksi
päivämäärää. Se oli aivan tavallinen uutinen, jossa ei ollut
salaperäisyyden varjoakaan, eikä hänen huomionsa olisikaan kiintynyt
siihen, ellei siinä olisi ollut noita kahta päivämäärää. Niihin kiintyi
hänen huomionsa pitkäksi aikaa ja hänen aivonsa työskentelivät
tulisella kiireellä.
_Silloin selvisi hänelle yht'äkkiä koko juttu_.
Arvoitus oli selvinnyt aivan yht'äkkiä, kuten pimeys, jonka kirkas
valonsäde halkaisee.
Hän kääräisi sanomalehdet kokoon ja ilmoitti ajurille uuden osoitteen,
jonne tämän oli ajettava.
Nyt selvisi salapoliisille Thomas Buschin aikomukset. Tällä hetkellä
oli hänelle kaikki muu yhdentekevää.
Hän oli päässyt harvinaisen häikäilemättömän rikossuunnitelman perille.
VII
VARASTETTU HEVONEN.
Salapoliisi ajoi jälleen portinvartijan asunnolle saadakseen
keskustella Bomanin vaimon kanssa.
Miehen katoaminen oli saattanut koko perheen elämän aivan pois
tolaltaan. Boman ei ollut vieläkään antanut mitään tietoja itsestään,
ja onneton vaimo piti häntä jo kuolleena. Sekä hän että lapset olivat
aivan epätoivoisia, ja verestävät silmät todistivat heidän itkeneen
sitten Kragin viimekäynnin.
Salapoliisi koetti lohduttaa vaimoa sanomalla tämän miehen
huomenaamulla ainakin jo varmasti tulevan kotiin.
"Mutta tehän lupasitte, että hän tulisi jo ennen puoliyötä", nyyhkytti
vaimo.
"Sen tein kylläkin", vastasi salapoliisi, "mutta silloin en vielä
tiennyt sitä, mitä nyt tiedän."
"Mitä sitten?"
"Eräs rikos on tekeillä", vastasi Krag, "harvinaisen häikäilemätön ja
rohkea rikos, jollaista tuskin enää meidän päivinämme voisi pitää
mahdollisenakaan."
"Mutta mitä miehelläni on tuon rikoksen kanssa tekemistä?"
"Ei yhtään mitään. Hän ei edes aavista mitä on tekeillä. Mutta ne
roistot, jotka toimeenpanevat rikoksen, pitivät parhaana piiloittaa
miehenne kahdeksitoista tunniksi. Muussa tapauksessa olisi hän
tietämättään voinut ehkäistä heidän tuumansa."
"Silloin ovat he varmasti jo tappaneet hänet. Bhuu--u-uu--."
"Ei", vastasi salapoliisi. "Sitä he eivät ole uskaltaneet tehdä. Häntä
pidetään ainoastaan kätkettynä johonkin ja huomenaamulla kello
yksitoista on hän jälleen luonanne... Eikö miestänne muuten pidetty
taitavana moottorinhoitajana?"
"Kyllä. Hänellä oli hyvin tuottava toimi moottorinkuljettajana eräässä
suuressa moottorissa, joka nyt, parooni D:n vieraillessa
paikkakunnalla, on annettu hänen käytettäväkseen."
"Parooni D:n? Hänhän asuu Bygdössä?"
"Niin, ja moottori on Frognerkilenissä."
Salapoliisi katsoi Bomanin pikku poikaa, joka oli seissut äitinsä
vieressä ja kuullut koko keskustelun. Poikanen näytti reippaalta ja
älykkäältä.
"Sinä kai tiedät, missä moottorivene sijaitsee?" kysyi salapoliisi.
"Kyllä" vastasi poika.
"Haluatko tulla mukaani näyttämään sen minulle?"
Poika tempasi hatun päähänsä.
Vaunut odottivat kadulla, eikä kulunut monta minuuttia ennenkuin Krag
ja poika olivat jo Frognerkilenissä.
Matkalla kertoi pikku veitikka parooni D:n lähettäneen edellisenä
iltana kirjeen, jossa käski Bomanin laittamaan moottoriveneen kuntoon
huomenaamuksi pientä huviretkeä varten.
"Ja mitä äitisi vastasi siihen?" kysyi Krag.
"Hän vastasi, ettei tiennyt varmaan, jos isä tulisi siksi kotiin, joten
paroonin olisi paras hankkia huomiseksi itselleen toinen kuljettaja.
Onhan aina muitakin kuljettajia saatavissa, mutta parooni on hyvin
kiivas ja suuttuu aina kun jotain vastoinkäymisiä sattuu."
"Hyvä on", vastasi Asbjörn Krag, "äitisi on menetellyt viisaasti."
Salapoliisi tarkasteli innokkaasti kapeata, siroa moottoria. Siinä oli
epäilemättä voimakkain kone koko vuonolla. Koneet täyttivät melkein
puolet koko veneestä.
"Se on jo kunnossa", sanoi poika.
"Kunnossa?"
"Niin, huomenaamuista retkeä varten. Katsokaa, messinkiosat on
kiilloitettu ja säiliöt ovat täynnä."
Hän osoitti takaistuinta.
"Tuossa", jatkoi hän, "on paroonin tapana istua, ja tuossa seisoo isäni
ohjaamassa."
"Eikö moottorissa tavallisesti useampia olekaan?"
"Kyllä. Paroonilla on tavallisesti mukanaan pari palvelijaa. Joskus
pääsen minäkin mukaan, ja silloin autan isääni koneen hoidossa."
"Sinä olet kelpo poika", sanoi salapoliisi. "Tule nyt, lähdemme jo
takaisin, alkaa tulla jo pimeäkin."
Jätettyään pikku veitikan ohimennessään kotiin, jatkoi salapoliisi
matkaansa poliisiasemalle.
Buschia seuranneet kolme vakoojaa jättivät ensin raporttinsa.
"Pyöräilijä" kertoi seuranneensa Buschia takaisin tämän asunnolle,
Busch oli pysynyt kotonaan koko illan, ja häntä oli käynyt tapaamassa
kaksi miestä, jotka eivät kuitenkaan viipyneet kauan hänen luonaan.
Kello puoli kahteentoista mennessä ei Busch ollut poistunut
asunnostaan.
"Noiden herrojen nimet ja osoitteet?" kysyi Krag.
Salapoliisi ojensi paperiliuskan esimiehelleen.
Siihen oli hän merkinnyt miesten nimet ja osoitteet.
Senjälkeen tuli niiden salapoliisien vuoro, joille oli annettu määräys
etsiä se ajuri, joka oli vienyt Bomanin pois kotoaan.
Ainoastaan yhdellä salapoliiseista oli erikoisemman mielenkiintoista
kerrottavaa. Hän kertoi eräistä varastetuista vaunuista.
"Kello viisi iltapäivällä", kertoi salapoliisi, "tilattiin erään
ajurin, Peder Karlsenin, omistama umpinainen vaunu Rosenborg-kartanoon.
Vanha, valkopartainen herra nousi vaunuihin ja käski ajurin ajaa
rautatieasemalle. Mutta vaunujen tullessa rautatievaunutallin luo,
käskikin herra pysähtyä erään kahvilan edustalle. Herrasmies laskeutui
vaunuista ja meni kahvilaan. Ajuri odotti ulkona noin viitisen
minuuttia. Sitten tuli kahvilanomistaja ulos pyytäen ajuria avuksi
kantamaan vanhan herran matkakirstua.
"Ajuri, joka, tuntien hevosensa siivoksi, ei pelännyt sen lähtevän hänen
poissaollessaan minnekään, jätti ohjakset irralleen vaunuihin ja lähti
isännän kanssa kahvilaan.
"Kahvilan etuhuoneessa, joka oli kadun puolella istui vanha herra
rauhallisesti juoden maitoa.
"'Jaha, siinähän olettekin jo', sanoi hän ajurin tullessa sisään, 'oli
hyvä, että tulitte kantamaan kirstuani. Tulkaa mukaani. Se on täällä
sisällä.'
"Ajuri seurasi, epäilemättä petosta.
"Osoittaen suurta, raudoitettua kirstua, joka oli taaemman huoneen
nurkassa, sanoi herra:
"'Tuossa se on, mutta odottakaapa hetkinen.'
"Hän meni toiseen huoneeseen ja sulki oven perästään.
"Ajuri odotti pienessä huoneessa melkein kymmenen minuuttia, mutta kun
herraa ei kuulunut takaisin, lähti hän ulos katsoakseen hevostaan.
Mutta hevonen oli kadonnut vaunuineen päivineen.
"Ajuri säikähti luonnollisesti hirveästi, sillä hevonen ei ollut hänen
omansa. Hän huusi kahvilanomistajaa, joka tulikin juosten paikalle.
"Yhdessä he sitten tutkivat koko korttelin, peläten hevosen lähteneen
yksin liikkeelle, mutta missään he eivät nähneet jälkeäkään vaunuista.
Ne olivat ja pysyivät poissa. Vanha, valkopartainen herra ei myöskään
tullut takaisin, ja miehet alkoivat epäillä hänen varastaneen vaunut.
Kahvilanomistaja sanoi, ettei hän tuntenut vanhaa herraa. Tämä oli vain
yhden ainoan kerran, eilen, ollut hänen kahvilassaan ja pyytänyt saada
jättää sinne matkakirstunsa säilytettäväksi. Hän lupasi noutaa sen
myöhemmin.
"Kahvilanomistaja avasi nyt matkakirstun ja molempien suureksi
hämmästykseksi huomasivat he sen olevan täynnä tiiliä.
"Petos oli nyt ilmeinen, ja surullisin mielin lähti ajuri kotiinsa
ilmoittamaan onnettomuudesta isännälleen. Tämä nosti luonnollisesti
asiasta hirveän melun ja päätti ilmoittaa heti varkaudesta poliisille.
"Hänen juuri aikoessaan lähteä poliisiasemalle soi puhelin. Hän tarttui
puhelintorveen ja miehenääni kysyi:
"'Onko isäntä itse puhelimessa?'
"'Kyllä', vastasi hän.
"Ääni jatkoi:
"'Tiedättekö jo, että teiltä on tänään varastettu hevonen vaunuineen?'
"'Kyllä.'
"'Sekä hevonen että vaunut ovat postikonttorin edustalla. Menkää pian
hakemaan ne sieltä.'
"Samassa kilahti loppusoitto, ennenkuin ajuri ehti kysyä edes puhujan
nimeä.
"Ajuri otti onnettoman renkiparkansa mukaansa ja he ajoivat yhdessä heti
postikonttorille ja löysivät todellakin hevosen vaunuineen talon
edustalta. Kysellessään ihmisiltä saivat he tietää hevosen seisseen jo
runsaan puolituntia kadulla.
"Vaunujen sisästä löysi ajuri tyynyltä kirjekuoren, joka sisälsi 25:n
kruunun setelin, sekä paperilapun, johon oli kirjoitettu: 'Kiitos
lainasta'."
"Näittekö kirjeen?" kysyi Krag.
Salapoliisi ojensi esimiehelleen kirjeen, ja Krag näki heti, että se
oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin se, jonka Boman oli saanut.
Varkauden syy selvisi nyt hänelle. Yksinkertainen Boman parka oli viety
kotoaan _juuri noilla varastetuilla vaunuilla_. Luultavasti oli hänet
nukutettu sitten umpinaisissa vaunuissa ja viety varmaan piilopaikkaan.
Roistot olivat kyllin uhkarohkeita varastaakseen keskellä kirkasta
päivää vaunut, ettei ajuri olisi voinut kertoa mitään poliisille.
Kello oli jo yksi yöllä ja Kragin ympärille oli kokoontunut lauma
salapoliiseja, jotka odottivat hänen määräyksiään. Salapoliisipäällikkö
oli nimittäin luovuttanut asian johdon Asbjörn Kragille. Kaikki
luulivat saavansa jatkaa Bomanin etsimistä ja Thomas Buschin vahtimista
vielä koko yön, ja hämmästyivätkin sentähden suuresti, kuullessaan
Kragin sanovan:
"Tänä iltana emme voi tehdä enää mitään. Huomenna jatkamme työtämme.
Kolme teistä saa lähteä huomenaamulla kello 1/2 9 patrullimoottorilla
merelle. Teidän täytyy varustaa moottori valmiiksi lähtemään minä
hetkenä hyvänsä täyttä vauhtia merelle. Teidän on parasta ankkuroida
jonkun suojaavan kallioniemekkeen taakse, josta sitä ei näy
merellepäin."
"Ketkä meistä saavat tämän tehdäkseen", kysyttiin.
"Onko joukossanne ketään, joka tuntee 'Flink'-nimisen höyrypurren?"
"Lysakerilaisen matkailijapurren. Minä ainakin tunnen sen", sanoi eräs
salapoliiseista.
"Minä myös", kuului vielä kaksi ääntä yht'aikaa.
"No silloin voitte te kolme ottaa sen homman osallenne. Minä olen itse
'Flinkillä.' Heti kuultuanne siellä ammuttavan, tulee teidän täyttä
vauhtia lähteä liikkeelle ja vallata laiva."
"Hyvä", vastasivat salapoliisit lähtien laittamaan patrullimoottoria
lähtövalmiiksi ja sitten lepäämään muutamaksi tunniksi.
"Entä me muut?" kysyi Harald Brede, Kragin ystävä ja oppilas. "Mitä me
saamme tehtäväksemme?"
"Kello on nyt yksi", vastasi Krag, "tarvitsette kai hiukan lepoakin."
"Äsh! Eikö Buschia ole vartioitava?"
"Ei tarvitse. Voitte kutsua kaikki salapoliisit sisään."
"Jatkamme siis Bomanin etsimistä?"
"Niin."
"Entä mitä te itse aiotte tehdä?" kysyi Brede edelleen.
"Aion nukkua", vastasi Asbjörn Krag.
Silloin hymyili Harald Brede, sillä hän tiesi nyt, että Krag oli
päässyt salaisuuden perille.
VIII
NEROKAS KAAPPAUS.
Seuraavana aamuna sovittuun aikaan tapasi Asbjörn Krag kapteeni
Davidsenin höyrypursi "Flinkillä."
Kapteeni oli valmistanut kaikki jo etukäteen. "Olen antanut lomaa
perämiehelleni", sanoi hän, "tuossa on hänen virkapukunsa. Koettakaapa
sopiiko se teille." Krag veti nutun ylleen. Se sopi mainiosti. "Ja
sitten saatte toimittaa myöskin perämiehen tehtävät", sanoi kapteeni
hymyillen, "ja te, joka tunnutte olevan niin sukkela muuttamaan
ulkomuotoanne, voisitte myöskin korjailla naamaanne hiukan enemmän
merimiesmäiseksi."
Se olikin pian tehty. Pari minuuttia peilin edessä ja Asbjörn Krag oli
muuttunut ahavoituneeksi, vereväksi merikarhuksi.
"Ha -- ha -- haa", nauroi kapteeni, "mainiota. Voisinpa vaikka lyödä
vetoa, ettei itse Thomas Buschkaan tuntisi teitä nyt."
Mutta hän tuli pian vakavaksi jälleen, kun Krag otti mukana tuomastaan
pikku laukusta esille kaksi browningpistoolia.
"Toinen on teille", sanoi salapoliisi, "toisen pidän itse."
"Onko pistooli panostettu?"
"Luonnollisesti. Sen saatte kyllä huomata sitten, kun tulee aika
käyttää sitä."
Tyytyväisen näköisenä pisti kapteeni pistoolin taskuunsa. Krag ymmärsi
nyt, että rehti kapteeni oli täydellisesti hänen puolellaan.
Kello puoli yhdeksän saapui Thomas Busch vaunuilla erään toisen herran
seurassa laivalle. Busch tapasi kapteenin laivan kannella. Krag
seisoi perämiehen puvussaan aivan heidän vieressään kiilloittaen
kangastilkulla messinkiä. Hän kuuli jok'ainoan sanan Buschin ja
kapteenin välisestä keskustelusta.
"Minun sairas ystäväni", alkoi Busch, ja hänen äänensä oli tyyni ja
rauhallinen kuten aina, "minun sairas ystäväni tulee moottoriveneellä.
Tuon hänet itse laivalle. Mutta kun en halua hänen joutuvan kärsimään
pitkästä matkasta avonaisessa moottoriveneessä, haluaisin teidän
lähtevän nyt jo liikkeelle ja ajavan meitä odottaen edestakaisin
Pääsaaren edustalla."
"Lähdemme heti liikkeelle", vastasi kapteeni tehden kunniaa.
Busch vilkaisi ohimennen salonkiin, jonne oli valmistettu vuode hänen
sairasta ystäväänsä varten.
"Hyvä on", sanoi hän. "Luultavasti haluaa ystäväparkani laskeutua
levolle heti laivaan tultuaan. Hän ei ensi silmäykseltä näytä niin
kovin sairaalta, sillä tavattoman tahdonvoimansa avulla pysyttelee hän
pystyssä kovista tuskistaan huolimatta. Ystävä raukka! Yht'äkkiä voi
hän kuitenkin lysähtää aivan kokoon."
"Karboolia", mutisi salapoliisi itsekseen puhdistaessaan messinkiä.
Kapteeni vei aina Buschia puhutellessaan kätensä lakin reunaan ja oli
kaikin tavoin tavattoman kohtelias.
Astuessaan maihin takaisin, kysyi Busch vielä kerran:
"Oletteko siis aivan selvillä tehtävistänne, kapteeni?"
"Täydellisesti", vastasi kapteeni, huutaen heti senjälkeen
konehuoneeseen:
"Valmis!"
Alhaalta kuului räminää, ja pieni, siro pursi alkoi hiljalleen keinua
ja nytkäytellä köysiään.
Thomas Busch nousi seuralaisineen jälleen vaunuihin ja lähti ajamaan
kaupunkiin päin.
Salapoliisi oli tarkastellut salaa myöskin Buschin seuralaista. Hän
huomasi, että tällä oli vaaleansiniset silmät.
"Ahaa", ajatteli hän, "siinähän meillä on polkupyöräilijä, joka ajoi
pyörällään Bomanin kumoon."
Hän huomasi myöskin, että sinisilmäinen herrasmies oli hiukan kalpea ja
hermostunut. Nähtävästi ei hän ollut yhtä varma seikkailun
onnistumisesta kuin tuo aina yhtä rauhallinen Thomas Busch.
"Flink" kiisi nopeasti merelle kulkien kohti Pääsaarta.
Matkalla luki Asbjörn Krag vielä kerran sen sanomalehdestä
irtileikkaamansa uutisen, joka oli johtanut hänet oikeille jäljille.
Kaikessa suppeudessaan kuului se seuraavasti:
Parooni D, (nimi oli mainittu kokonaan) joka t.k. 15:tenä
päivänä aikoi käydä tutkimassa Pääsaaren mielenkiintoisia vanhoja
linnanraunioita, mutta sai silloin esteen, lähtee sinne
huomenaamupäivällä.
"T.k. viidentenätoista päivänä istui paroonin moottorinkuljettaja
nukutettuna korkeaselkäisessä nojatuolissa Thorvald Meyerinkadun
varrella; tänään on hän samassa tilassa jossain muualla", ajatteli
salapoliisi, "ja tästä kaikesta saamme kiittää Thomas Buschia. Bomanin
viransijainen paroonin moottorissa on luonnollisesti Buschin miehiä."
Kello yhdeksän alkoi jännittävä seikkailu.
"Flink" oli käynyt aina Vippetangenissa saakka, ja tuli nyt hiljalleen
takaisinpäin.
Krag seisoi laivan komentosillalla tähystellen ympäristöä.
Merellä näkyi olevan hyvin vähän laivoja liikkeellä. Siellä täällä
muutamia purjeveneitä ja pari moottoria. Aamu oli vielä niin varhainen,
ettei liikenne ollut ehtinyt päästä vauhtiinsa.
Krag tähysteli Pääsaarelle päin ja huomasikin vihdoin eräässä
suojaisessa paukamassa poliisimoottorin, joka oli niin täydellisesti
rantakallioiden peitossa, että ainoastaan henkilö, joka tarkoin tiesi,
mistäpäin sitä oli etsittävä, voi huomata sen.
Sitten katsoi hän taas Frognerkileniin päin.
Ja kas, siellähän porhalsikin pieni moottori jo suoraan "Flinkiä"
kohti.
Eräs toinen moottori, aivan yhtä suuri kuin edellinen, tuli
päinvastaiselta suunnalta.
"Flinkin" kapteeni lähestyi salapoliisia ja kysyi tältä:
"Mitä tässä oikein on tekeillä?"
"Varkaus ja kiristys."
"Varkaus? Aikooko herra Busch varastaa moottorin?" kysyi kapteeni
tähystellen moottoria, joka vinhaa vauhtia kiiti siintävällä selällä.
"Ei", vastasi Krag. "Hän aikoo varastaa jotain muuta."
"Mitä sitten?"
"Erään ihmisen."
"Ihmisen!" huudahti kapteeni aivan ymmällään. Hän aikoi kysellä asiasta
lähemmin, mutta Krag keskeytti hänet sanoen:
"Sen arvasinkin. Nyt se alkaa."
Kapteeni tähysteli hänen osoittamaansa suuntaan. Paroonin moottori oli
pysähtynyt yht'äkkiä.
"Kiikari!" huusi salapoliisi.
Kapteeni ojensi hänelle kiikarin.
Kiikarilla voi salapoliisi eroittaa helposti moottoriveneessä olevat
henkilöt. Näytti kuin siellä olisi tapahtunut jotain odottamatonta.
Moottorinkuljettaja puuhaili koneensa vieressä, mutta ei kyennyt
saamaan sitä käyntiin.
"Kirottu lurjus", mutisi salapoliisi.
Sitten kävi kaikki aivan kuten hän oli aavistanutkin. Näytti kuin
moottorinkuljettaja olisi selitellyt peräsimessä olevalle paroonille,
että moottori oli mennyt rikki, ja että he olivat nyt aivan avuttomia.
Parooni nousi istuimeltaan ja näytti olevan hyvin kiukuissaan.
Silloin sai moottorinkuljettaja jonkun onnellisen päähänpiston. Hän
ehdotti jotain paroonille, ja tämä nyökkäsi myöntyvästi. Juuri samalla
hetkellä kiiti toinen moottori heidän ohitseen. Siinä istui Thomas
Busch ystävineen. Salapoliisi tunsi heidät hyvin. Huomattuaan paroonin
moottorinkuljettajan viittaavan hänelle, pysäytti Busch oman
moottorinsa. Ryhdyttiin keskusteluihin, ja kiikarillaan eroitti
salapoliisi aivan hyvin henkilöt ja näki, kuinka Thomas Busch kumarsi
syvään tervehtiessään ylhäistä ulkomaalaista.
"Olen aivan kuulevinani heidän keskusteluttakin, niin selviä ovat
heidän eleensä. Thomas Busch tarjoaa apuaan, ja koska koneenkäyttäjä,
tuo kirottu lurjus, väittää kivenkovaan, ettei moottoria voida korjata
merellä, suostuu parooni kiitollisena ottamaan vastaan tarjotun avun."
Paroonin moottoriin heitettiin hinausköysi, ja Thomas Buschin moottori
pantiin taas käyntiin.
Asbjörn Krag ihmetteli hiukan tätä, mutta kun Busch muutaman minuutin
kuluttua seisautti jälleen moottorinsa, selvisi Kragille koko näytös.
Buschin moottori kulki muutaman metrin taaksepäin ja keskustelut
paroonin ja rikollisen välillä jatkuivat edelleen.
Busch nousi seisomaan, selitteli paroonille jotain, ja kumarsi jälleen.
Hän koetti nähtävästi saada ylhäisen ulkomaalaisen vakuutetuksi siitä,
että moottorivene, olipa se sitten kuinka hieno ja kallisarvoinen
tahansa, oli kuitenkin aina epävarma, ja voi milloin tahansa jättää
omistajansa pulaan. Jos parooni haluaisi käyttää hyväkseen hänen pikku
purttaan, niin voisivat palvelijat ja kuljettaja soutaa paroonin
moottorin takaisin kaupunkiin. Hän pitäisi kunnianaan saada saattaa
hänen ylhäisyyttään mihin hyvänsä, ja sitäpaitsi olisi hänellä
käytettävissään pieni höyrypursikin tuolla Pääsaaren luona.
Hänen ylhäisyytensä hymyilee armollisesti ja ottaa kiitollisena kutsun
vastaan. Hänen ylhäisyytensä on hiukan turhamainen, eikä halua joutua
mihinkään ikävään ja naurettavaan tilanteeseen. Busch auttaa häntä
kohteliaasti ja hän astuu tämän moottoriin.
Senjälkeen pannaan Buschin moottorin kone jälleen käyntiin ja paroonin
palvelijat soutavat rikkoutuneen moottoriveneen takaisin kaupungin
rantaan.
IX
KUUSITUHATTA PUNTAA.
Moottoriveneen ehdittyä niin lähelle höyrypurtta, että Krag tunsi
kaikki moottorissa olevat, lähti hän komentosillalta mennen alas
salonkiin.
Siellä oli kaikki valmiina ottamaan vastaan ylhäisiä vieraita. Whisky
ja soodapullot seisoivat pöydällä ja pienellä tarjoilupöydällä oli
lisää virkistysjuomia. Krag huomasi siellä myöskin erään korin, joka
oli täynnä pitkäkaulaisia samppanja- ja likööripulloja.
"Nuo roistot", ajatteli salapoliisi, "kaikki heidän rikoksensa
tapahtuvat suunnitellun hienosti ja harkitusti."
Hän viittasi kapteenin luokseen.
"Onko revolverinne käsillä?" kysyi hän.
Kapteeni Davidsen taputti hymyillen taskuaan vetäen revolverin
kiiltävän kahvan taskusta esille.
"Ettekö ole hermostunut?"
"En vähääkään. Olin viisi vuotta sitten kukistamassa neekerikapinaa
eräässä new-orleansilaisessa laivassa", vastasi hän, "se oli toista,
se!"
"Hyvä on. Pysytelkää vieressäni. Kun Thomas Busch saapuu laivalle,
pyytää hän luultavasti saada sulkea ovet ja jäädä paroonin ja toverinsa
kanssa kolmen kesken salonkiin. Älkää olko epäilevinänne mitään, mutta
pysytelkää täällä läheisyydessä. Heti kuultuanne salongissa ammuttavan,
tulee teidänkin ampua joku laukaus täällä kannella."
"Ketä kohti?"
"Ei ketään. Ampukaa ilmaan vain. Se on sovittu merkki."
"Hyvä on. Sen minä kyllä muistan. Mutta mitä teen sitten?"
"Sitten koetatte haalia kokoon miehenne, ja kiiruhdatte salonkiin."
"Niin, mutta jos ovi on lukossa?"
"Silloin murratte oven. Jos se on välttämätöntä, niin särkekää vaikka
koko salongin seinä."
Kapteeni näytti hiukan huolestuneelta.
"'Flink' on hieno ja kallis laiva", mutisi hän, "ja sitäpaitsi ei se
ole omani."
"Hyvä kapteeni", vastasi Krag, "te saatte luonnollisesti täyden
korvauksen kaikista vahingoista. Tällaisessa tapauksessa ovat
aineelliset vahingot aivan toisarvoinen seikka. Muistakaa, että
ihmishenkiä on kysymyksessä."
"Voitte luottaa minuun, herra salapoliisi."
"Hyvä on, mutta nyt kuulen moottorin lähestyvän. Menkää nyt kannelle ja
toivottakaa vieraat tervetulleiksi laivaanne. Olkaa ystävällinen ja
kohtelias, kuten tavallisesti."
"Entä te?" kysyi kapteeni, "mitä aiotte te tehdä?"
"Minä piiloudun tänne", sanoi salapoliisi ryömien pöydän alle.
Pöytäliina ulottui aina lattiaan saakka.
Asbjörn Kragin juuri ehdittyä piilottautua pöydän alle, kuului Thomas
Buschin ääni.
"Kapteeni Davidsen", huusi hän, "kapteeni Davidsen, missä olette?"