Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki.
Yxi Miesi merkillinen
Waikiasti walittaapi
Hywin huutawi hopero
Surun alla surkiasti:
Jo on kuollu kumppalini
Waipu waippani alanen;
Oli wainaja wakanen
Akka armas awullinen
Paras pijjoista minulla,
Waimo Waimoista walittu;
Näitä lausu Leski-miesi
Murehella muistutteli
Wielä wanno wimmattunna
Jottei ota olenkana
Enää elinkautenansa
Puolisota peiton alle,
Eikä waimohon wanuuk
Koska kuoli kelwos Akka
Waimo werratoin wajosi
Tuonen uupukin unehen:
Mutta koska kelpo lailla
Itki, parku ja porisi
Juoxi juuri joutumalla
Luoxe waimo wainajansa
Ruumijn arkungin awasi
Otti lijnan ja lakanan
Paidan pojjes sieppajaapi
Jok' oli hieno ja hiwuttu;
Näillä sanoilla saneli:
Kyllä kelpaawi sinulle
Käärin-lijna kehnompikin
Paita wälttää prostinasta;
Ota paita karhiampi,
Minä hienomman hywästi
Panen tallelle talohon
Kätken toistaxi todella,
Toisen waimoni waraxi,
Joss sen onni oikaiseepi
Talohooni taluttaapi.
Tämä puhet pulskan miehen
Saatti syystä nauramahan
Murhe wäen wäleästi;
Perhe purskahti piangin
Nauruhun heti hywähän,
Koska näit nähtäwästi
Huomahtit aiwan halulla
Että miesi entiselleen
Jälle järjelle tulowi.
Murhe tuopi mullan karwan
Pahat päiwät parran pitkän
Huoli harmahan hapenen:
Älä itke ilman syyttä
Älä waiwata walita
Kyllä syysä itkemistä
Waiwasa walittamista.