Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta.
Tuli Tuhma ja Typerä
Luoxe Raution Rotewan
Parahimpahan pajahan,
Josa kuuma hewos kenkä
Oli ahjosta otettu
Laattialle laskettuna,
Sijhen tarttu tuhma miesi
Poltti sormensa pahasti,
Kengän kijjätti kiwasti
Heitti pijangin piwosta:
Seppä huusi, hullu päälle,
Sinä Tuhma ja Typerä,
Mixes ensin mietinynnä
Hywin kokenut kysellä
Jos on rauta jähtynynnä
Joss on kuuma, tahi kylmä?
Tuhma taasen wastajaapi
Mistän tietänen todella
Raudan polttawan rumasti?
Seppä wastaisi wakanen,
Kuuma rauta kihiseepi
Joss sen päälle syljeskelet.
Otti Tuhma ongehensa
Pani muistohon paraten
Neuwwon tämän näppäräisen,
Meni konna kotihinsa
Jossa wellille wetäy,
Johon sylki seittemästi,
Ei se kiehuwa kihissy;
Nieli kohta nälkähinen
Kitahansa kiehuwaisen
Wellin kuuman ja wihasen,
Poltti wattansa warilla
Wetelällä wellillänsä
Kurku lakensa kuritti,
Nahan suustansa siwalsi.
Sijnä oli saatawilla
Toinen kysywä toweri:
Mixes outo odottanut
Jauho wellin jähtymistä?
Tuhma wastaisi wihassa
Minä luulin jo lujasti
Jähtyneexi julman wellin
Toinen sijhen sanonewi,
Mixes höyrystä hawainnut
Wellin wetelän warixi
Tulen pääldä tullehexi.
Kuss' on sawu sakiana
Sijnä tuli tupruaapi.
Tuhma taasen muisti tämän
Juoxi sitten janoisansa
Läikkywälle lähtehelle,
Joka höyryisi hywästi
Jonka luuli lämpimäxi
Polttawaisexi peräti
Koska sawusi kowasti;
Seiso sentähden sujotti
Jotta jalkoja jumotti
Odotuxella odotti,
Jotta nääntyä janohon
Tahto kuolla konna parka,
Sijtä pelwosta pahasta
Ettei polttais poskiansa
Kurkkuansa kalttajaisi.
Se on narri nahkoinensa,
Jok' ei tunne, eikä tutki
Luonnon laatua lujoa
Tämän mailman menoja,
Syyitä Luonnon sywimpiä
Waikutuxia wakoja.