Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta.
Rewon nahka rippumahan
Oli pantu orren päähän,
Kettu pelwoxixi kanoille
Muisto merkixi Mikosta.
Kukko äkkäsi äkistä
Rewon ruman rippumasta
Josta peljästy peräti
Sydän säikystä säwähti,
Että lähti lentämähän
Kyllä kijruhti kiwasti
Juoxu jalassa kytäsi:
Mutta Kanat kaakottawat
Pahoin pilkkaisit katalat,
Haukut Ukon urhollisen,
Jänexexi, juoxiaxi,
Pelkurixi parjasiwat.
Sitten sanalla saneli
Kukko puhu pulskiasti:
Kulkaat kultaset Kanani
Sisareni Siukkuseni;
Ketull' on kepiät kengät
Monet juonet juonikkaalla.
Jos on Kettu kuolluxisa
Kyll' on elosa enemmän
Usiammat ulompana;
Nyt män warjosta wapisin
Ketun kuwasta wärisin
Mutt' oon ennengin elänyt
Hengen waarassa wapissu
Ketun kawalan käsissä:
Jos ois joku teistä tytöt
Kanat kaunihit hawainnut
Jäljen Ketun käpälästä,
Jo tee juoxulla jalosti
Olisia oiwa lailla
Pojjes pyrkinyt pakohon;
Eikös nahka nälkähisen
Paljon peljätä enemmän
Teitä säikytä Sisaret?
Jok' on lassa löylyn saanut
Kuuman tuntenna tulexi
Wielä se sitten wanhanain
Waroo ittens walkiasta.