Kettu ja Kukko.
Kerran Kettu nälkähinen
Näki Kukon käwelewän
Kana parwessa parassa,
Jonga Rungon ruaxensa
Olis ottanna halulla,
Waan ei tienny Mikko parka
Millä lailla laadullansa
Kukon olis kääkistänyt;
Heitti herjä pitkäxensä
Pani maata manderelle,
Iski ilki silmiänsä
Räpsytteli ripsiänsä
Nijnkuin paskossa pahassa
Tihmaskassa tihrueli.
Huusi Kukolle, kawala,
Sainma rikan silmähäni,
Puikon pistäwän pahasti
Eilen käydessä kylällä
Marsiessa maistamassa
Orjan-tappuran tuloja;
Auta armas Kukko kulta,
Tule tännemmä tygöni
Wedä puikko poskestani,
Rikka silmästä siwalla.
Kukko wastais wijsahasti:
Empä ole ollenkana minä
Lääkärein lugusta
Tullu silmäin Tohtarixi,
Pahan wamman Palperixi:
Ja joss satun silmähäsi
Kipiähän koskisingin,
Sillä taitasin samalla
Kannuxellaan kannustoa
Toisen silmäsi sisälle
Pojjes puhgasta peräti,
Nijn ett näkisi mitänä,
Nijn sun silmäsi sowaistut
Surun sulle suuren toisit.
Waan joss odotat wähäisen,
Elles kijruhda kowasti
Nijn män lennän löyhöttelen
Pian pyörähdän kotia,
Tuolda Sullen toimittanen
Joka taitawi todella
Silmä-paskosi parata.
Koska Kettu tämän kuuli,
Jotta Kukko jaaritteli
Pilkka sanoja saneli,
Nijn hän sano sanaxensa:
Empä huoli ensinkänä
Tietäistä, Taikureista;
Sillä wanhat ne sanowat:
Mis on monta Lääkäriä
Puoskaroimassa pahoa
Siell' on waara ja wahingo
Kulut suuret kustannuxet.
Wijsas pettääwi kawalan,
Hullu wijsaan willitseepi.