Koira pitohin pyytty, Murkinalle.
Oli Herra herkullinen
Kerran kuttunna kotia
Yhen hywän ystäwänsä,
Jonga Koira koukku-selkä
Hywän tapanen, häwälet
Pyysi wierahan pitohin
Koiran toisen tulemahan
Herran kansa kulkemahan
Wierahaxi wertaisensa.
Tuli Koira kohdastansa
Wieras, wierasten pitohon
Herran kansa käyskendeli;
Kohti köökkihin menewi
Kattomaahan kattiloita,
Hywin haistaman halulla
Nijtä ruokia rupeisi,
Joita luuli luwan kanssa
Syödä saawansa talossa.
Kohta tultua kotahan
Huiskutteli häntäänsä
Nuoli suuta nälkäjistä,
Totta toiwossa tosingin
Saada padasta parahan
Osan kupuhun omaxi
Atrian aiwan awaran;
Mutta kokki kohennolla
Kekäleellä kelpolailla,
Seljän semmoisen sujutti
Repi wierahan wihassa,
Tarttu häntä hän hywästi
Puisti wierasta pahasti,
Wiskais wihdoin wihoissansa
Koiran alas aakkunasta;
Joka winkujen wajosi
Persellehen pyörryxihin,
Päätä huimasi pahoingin,
Huusi hullu huikiasti
Winku willitty wapisten:
Kohta koirat kokoo uuwat
Kahtomahan kumppalia
Uutta tietää tahtomassa,
Jolta kysywät kiwaasti,
Mitä pidoista pitänet?
Mitä herkuista hywistä?
Kuinga kuttuista jaloista?
Miltä maistuwat makiat
Pöystit paistetut parahat?
Tämä wieras wastajawi:
Siell' on herkut hempeille;
Siell' on oiwakin olutta,
Josta juowun juopumalla
Jolla juottiwat minungin
Jottan horjun hoperona
Päätä huimaawi peräti,
Jotten osannu owea
Ulos uxesta pakata;
Awoimesta akkunasta
Alas putoisin putuihin
Tasaselle tanterelle.
Sananlaskusa sanowat:
Jossas Herroa hywäilet
Isäntätä ihandelet,
Muista palwelia pahanen
Ruoki renkiä samati.