Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet.
Juoxi Kettu kelpo-lailla
Juuri kyytillä kytäisi,
Wainon saatua wälehen
Hihtomiehistä hywistä;
Miehen taitawan tapaisi,
Joka pilkko puita mettäs,
Jota Kettu kumarteli,
Siltä apua aneli,
Kysy paikkoa parasta,
Mihin pijlohon panisi
Kätkis ittens kijruhusti?
Miesi näytti nopiasti
Oman majansa matalan,
Johon Kettu konttajawi
Pian pijlohon menewi
Kyykistellen kommanohon.
Koska konna kontannunna
Oli pijlohon paennut,
Joudut miehet mehtolassa
Sille paikalle parahin
Kysyit kohta kijruhusti
Hakkuu mieheltä halulla,
Onko nähtynä nykyisin
Ketun teitä, teillä näillä
Juuri juossutta näkyä?
Taitawainen Talonpoika
Warsin wastasi wagasti:
Ei oo näkynnä näkysin
Täällä Kettua ketänä;
Mutta samasa saloa
Sormellansa sala wiekas
Ketun päälle kokottawi
Osottawi olin-sian:
Tuot' ei hawainnut hewillä
Huomainehet Hijhto-miehet;
Mutta Kettu kirkistänyt
Nähnyt kaikki nähtäwästi
Raon kautta kommanosta;
Josta puiskahti pijangin
Ulos sanan sanomata;
Koska hakkaaja hawaitsi
Ketun uxen ulko-puolla,
Huusi kohta komiasti;
Mihingä Mikko pitäwi,
Sinun matkasi makaawi?
Etkös huoli holhojaltas
Olenk' ottoa eroa
Julki hywästi jättellä?
Kohta Kettu wastajawi;
Joss sun sormesa samati
Kuin sun kieles kelwoxesti
Olis ollut rehellinen
Olsin warsinni wagasti
Julki jättäny hywästi
Kumartellen kijtoxella.
Sinä pulskasti puhelit
Kielelläsi kelwoxesti
Muttas sohit sormellasi
Niinkuin kälmi konnan lailla.
Nijn on ilkiät imeiset
Joss ei kielellä keritä
Tehdä pahoa pahasti
Nijn on sormet sorkiana
Sortamahan sorretuita.