Kissasta ja rakkauden naisesta.
[Nämät seurawaiset Sadut, joita minä, kokeexi olen itte oman
harjoituxeni tähden, ja Pohjan-miesten innon ja maun jälkeen,
tawallisijn Suomalaisijn Runoihin weisattawaxi, kokoon pannut
jo Kesä-Kuusa w. 1783. olen minä myös lähettänyt Stukkhulmijn,
Kuningalliselle Suomen kielen Tulkulle Herr Magister Abr. Lindille,
jolla on 120 Suomalaista Satua ennen, nijnkuin hän on kirjan kautta
tietä antanut.]
Yxi nuori Nuorukainen
Immin-tuskahan tulowi,
Hywin Kissoa hywäili,
Sili selköä silitti,
Anoi kerran kelpo lailla,
Ratki nöyrästi rukoili
Nuorten neitoisten emolta
Armolliselta akalta,
Että Kissan kelwollisen
Mirrin muuttais mieluisimman
Neitteyxi näppäräxi Pikku pijaxi tekisi:
Antoi Akka awun tuolle,
Muutti Kissan kijruhusti.
Pijan piijaxi wenähti
Kaswo aiwan kaunihixi,
Tuli tytöxi todella.
Jota halulla halaisi
Nuori miesi mielellänsä,
Wei sen kohta kotihinsa
Otti kissan kumppalixi
Tämän Neiton naukuwaisen
Warsin waimoxi walitsi.
Mutta koska kammarissa
Lawallansa lepäisiwät
Nämät kaxi kahen kättä
Tuuli Hijri tupsutellen
Rotta loukossa ratisi:
Wasta waimo miehen jätti
Hyppäis kyllä kijruhusti
Ulos sängystä sujahti
Yljän sylistä sirahti
Kissan lailla laattialle,
Josta suuttu armas Akka
Nuorten neitosten emonen
Että muutti jälle muodon,
Naisen, naukuhun panowi
Teki Kissaxi katalan.
Tämä Satuni Sanowi
Ett' on paljo pöllö päitä
Joukossakin junkareitten;
Luondo luodun luoxe tuopi
Weri wierehen wetäwi,
Mutt' ei muutu muorinakaan
Jok on nuorna ollut nopsa
Wiha Kissa kaswaessa,
Se on Akkana alati
Wielä waimona wihassa.
Joka tyttönä toruwi
Torun wielä waimonakin;
Kissa kissana pysywi.