Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän olis odottanut.
Ettei onnesa olla röykkiä ja suuri päältään, ei ole wähempi hywä awu,
kuin sekään, että wastoinkäymisesä olla miehullinen ja kärsiwällinen,
sen todistaa tämä seuraawainen Satu:
Yxi mies oli melkein warallinen ja äweriäs, yhen ison ajan, niin että
kaikki ison ajan näkyi ikänänsä kuin kaswawan hänen käsisään, mutta
jongun ajan perästi käänty onnen tuuli wastaisexi, niin ettei mitään
tahtonut menestyä, Mies köyhty, ystäwät hyljäisit hänen, ja kaikki
muuttu hänelle murhellisexi; hän meni siis kerran murhettansa pois
ajamaan, ja itsiänsä huwittelemaan yhteen metsään, josa yxi joki juoxi,
istui sen rannalle eli törmälle, ja huokaillen päiwitteli itsiään;
mutta paraikaa kuin hän istu siinä, ylösnousi myrsky ja wäkewä tuuli,
taiwas käwi pilween, koko mailma mustui, ja erinommattain hänen päänsä
päällä, juuri siinä kuin hän istui, näkyi ilmasa rippuwan, yxi paxu,
suuri, pimiä pilwi; josta hän niin peljästyi, että hän epäilyxisään
nakkauis jokeen ja hukutti itsensä.
Mutta mikä se oli joka pilwesä hääly ja rippui? se oli yxi suuri Arkku,
täynnäns kultaa ja hopiata; joka wähän ajan perästä putois juuri liki
sitä paikkaa jossa Mies istui, jonga hän olis saanut, ja oli hänelle
aiwottu, joss hän olis ollut miehullinen, ja wähä odottanut.
_Oppi_. Murheesa ja wastoin-käymisesä ei pidä ihmisen waiwata itsiänsä
omilla turhilla ja rasittawaisilla ajatuxilla; waan toiwoman parempata
ja odottaman awun hetkeä -- _Si nunc male, non semper sic erit_. Ja
Suomalainen Sananlasku sanoo: Jumalalla on onnen ohjat, luojalla lykyn
awaimet, ei katehen kainalossa, eikä pahan Suoman sormen päässä.