Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen.
Yxi Talonpoika waelsi kerran yhtä tietä, ajain aasin seljäs, ja yxi
Wuohi jälis' käydes, tjuku kaulas, jonga wuohen hän piti wiemän
kaupungiin myytää. Kolme Roswoa istuit samalla tiellä, josta hän
waelsi, ja löit wälinsä wedon; sen ensimmäisen weikka oli: minä
warastaan, tuoon Wuohen, ettei Talonpoika siitä tiedä yhtään; toinen
sano: minä warastaan hänen Aasinsa, ettei hänen pidä sitä hawaitseman;
ja se kolmas sanoi: minä olen se mies, että minä wieen kaikki hänen
waatteensa, ja ei hänen pidä sitä hoxaaman.
Mies ajo tietään myyen, se ensimmäinen waras meni ja otti Wuohen, ja
sito sen tiukun Aasin häntään, ja Talonpoika luuli kuin tiuku helisi
aina, että Wuohi seurais; mutta kuin hän käänsi ittensä takasin, näki
hän, että Wuohi oli pois; jota hän lähti hakemaan, sito Aasinsa sillä
aikaa kiinni; mutta käydesään tapaa ne kaxi Roswoa ja kysyy, joss he on
nähneet hänen Wuohtaan; he wastaisit että tuolla eempänä se näwyi, jota
hän juoxi hakemaan; sillä wälillä se toinen waras wei hänen Aasinsa;
Talonpoika palatesaan purskahti itkuun, että Aasikin, oli pois,
päiwitteli ja woiwotteli itsiänsä, ja pelkäis Akkansa kotia tullesaan
toruwan itsiään, että sekä Aasi ja Wuohi oli pois. Hän meni hakemaan
wielä Aasiaan; mutta tien wieres rookais yhdellä kaiwolla, yhden
miehen (joka oli se kolmas waras) joka itki kaiwon wieres surkiasti.
Talonpoika seisahti; se kaiwolla itkewä sanoi Talonpojalle, mitäs itket
ja murehdit; Talonpoika jutteli kuinka hän oli joutunut wahinkoon;
mutta se kolmas kelmi sanoi: minulla on enemmän syytä itkiä, sillä
minulta on tähän kaiwoon pudonnut yxi kulta raha kukkaro, josa oli
monta sataa Tukaatia: minä menisin mielelläni sitä kaiwosta etsimään;
mutta minulla on yxi luonnollinen weden-säikky, en minä tohdi weteen;
joss sinulla sentähden on wähängin kansakärsiwällisyyttä minun kansani,
niin ole minullen täsä asiasa awullinen ja mene alas kaiwohon; joss sen
kulta-raha kukkaron löydät wedestä, minä annan sinulle waiwastas puolen
siitä. Talonpoika, tuli ilosexi, ja ajatteli, kyllä minun Aasini ja
Wuoheni hinta sitten on maxettu. Riisui waatteet päältänsä, alastomaxi,
ja meni kaiwoon; sillä aikaa se kolmas kelmi, wei kaikki hänen
werhansa, juoxi pois, ja Talonpoika joka ei kaiwosta löynnyt mitään,
jäi alasti itkemään surkeuttaan.
_Oppi_. Waiwainen wiekasten ja petollisten käsijn joutuu.