Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään.
Yhellä Miehellä oli yxi wanha Koira, jota hän hukkaan ylöskehoitti
juoxemaan jahdisa mettän otusten jälisä. Hänen wanhuudensa oli niin
suuri, ettei hän enää woinnut seurata mettän petoja, niinkuin hän
olis tahtonut, silloin kuin hänen isäntänsä käwi mettää. Silloin hän
hawaitsi kaikki wanhuuden ijän wiat, joss hän saawuttikin jongun
eläimen, niin se pääsi irralle hänen hampaistaan, jotka olit lahot;
koska nyt hänen isäntänsä sen näki rupeis hän häntä torumaan ja
nosti ylös keppiänsä. Koira wastais hänelle: teidän pitäis tosin
minua säästämän sijtä syystä, että minä olen wanha, ja teidän pitäis
muistaman, että minä ennen tätä olen ollut nuori, wilkas, hilpiä ja
hywä jahti-koira, ja että te minun nuoruudesani, oletta saanet minun
kauttani monta hywää palaa; mutta nyt kuin minä olen riutunut, niin
kaikki mitä minä teen, ei teille kelpaa, erinommattain, etten minä tuo
eikä kanna teille mitään. Te oletta rakastanut minua, kuin minä olin
nuori; mutta nyt minun wanhaxi tultuani, ette te taida kärsiä minua.
_Oppi_. Se on tawallinen, ettei ihmisiä katsota, muuta kuin heidän
hyödytyxensä wuoxi: kuin ei he enää taida mitään tehdä, niin ne
hyljätään, sijhen siaan, kuin kuitengin heidän entiset tehdyt
palwelluxensa pitäis muistettaman.