121 Satu.

Yxi Sokia ja yxi Käärmes.

Kaxi miestä matkustit yhesä, joista toinen oli sokia yhtenä päiwänä

yö heidän saawutti, ja he yödyt yhdelle nijttu-kedolle, josa he

lepäisit ja yötä pidit. Koska päiwä tuntu ja aamurusko näwyi nousit he

ylös, ja astuit hewosen selkään. Se Sokia rupeis hakemaan ruoskaansa

(pijskansa) jonga sian hän löysi yhden Käärmeen, joka oli kylmästä

tankistunut, kuin hän piteli sitä kättensä wälisä, löysi hän sen

notkiammaxi ja paremmaxi, kuin hänen entinen ruoskansa oli ollut,

josta hän ihastui, ja ei luullu mitään tapanneensä täsä waihehduxesa,

ja nousi hewosen selkään. Mutta kuin auringo nousi, ja nähtiin

ilmeisesti kaikki, hawaihti hänen kumppalinsa, että Käärmet oli sen

sokian kädesä, ja huusi hänelle hämmästyxisä: Rakas ystäwäni, tee

oletta ottanut ylös yhen Kärmeen, ruoskanna siasta, heittäkää se pian

pois, ettei se anna teille kuolettawaisia halauxia. -- Se Sokia usko,

että hänen kumppalinsa kahdehti häneltä niin hywää ruoskaa, ja antoi

hänen puhua; mutta wastais wihdoin: mixi te kadehditta minun onneani?

minä olen kadottanut minun ruoskani, joka ei paljo maxanu, ja onni

on minun antanut löytää peräti uuden; älkää luulko, että minä olen

niin yxin kertainen, etten minä tietäis hywin eroitta yhen Kärmeen,

ruoskasta. Minun ystäwäni, wastais se toinen, minä olen sekä ystäwyyden

että ihmisyyden wuoxi welwotettu, estämään teistä niin haastawaista

wahingota; uskokaa minua, joss te rakastatta henkiännä että te pian

eroitatta itsennä siitä Käärmestä. Se sokia pahaxui hänen puhettaan ja

sanoi: mixi te waaditta minua pois heittämään yhtä kappalesta, jota te

itte tahtoisia ottaa haltuunna? Hänen kumppalinsa, joka ei tahtonut

hänelle pahaa, rupeis wannomaan ja walalla wahwistamaan, ettei se ollut

hänen aikomuxensa, ja että se jonga hän piti käsisään oli totisesti

Kärmet. Mutta kaikki hänen walansa ei muuta matkaan saattaneet kuin

pilkallista naurua, ja ei woinut saattaa sitä sokiata itte pintaisesta

ajatuxestaan. Mutta sitten kuin ilma lämpeni ja auringon säteet

rupeisit kuumottamahan, wirkois Kärmet, ja kiersi ittensä sokian käden

ympäri, puri häntä hirmuisesti, ja antoi hänelle kuoleman haawat.

_Oppi_. Se on waarallinen ja wahingollinen, ettei seurata ystäwäinsä

neuwwoa.

Uudempia Uloswalituita Satuja · 第 125 / 156 题