116 Satu.

Yxi Aasi ja Hewonen.

Yxi Aasi ja Hewonen matkustit yhdes, ja kummallakin oli raskas kuorma

seljäs. Aasi sano Hewoselle: joss sinulla on wähindäkään armahtamista,

ja et tahdo että minun pitää näändymän ja kuoleman, niin auta minua

kandamaan yhtä osaa minun kuormastani.

Mutta Hewonen ei tahtonut wähintäkään tehdä, eikä huolinut wastata

häntä. Se waiwanen Aasi joka oli kowin rasitettu, kuoli, ja silloin

isäntä laski hänengin koko kuorman Hewosen selkään, ja wielä Aasin

wuodan jonga hän oli nylkenyt. Hewonen tunsi nyt itsensä ylön paljon

rasitetuxi, ja sanoi: se ei ole ilman syytä, että minä kärsin tätä

raskasta kuormaa kosk' en minä tahtonut kantaa yhtä wähää osaa Aasin

kuormasta. Nyt, minä näen itteni waadituxi kantamaan kaikki minun

seljäsäni; ja se minua erinommattain suututtaa, että minä olen wielä

siihen tygö waadittu kantamaan hänen nahkaansa.

_Oppi_. Jokainen mahtaa olla kansakärsiwällinen lähimmäisensä

onnettomuuden kansa ja autta häntä tarpeen ja hädän aikana.

Uudempia Uloswalituita Satuja · 第 120 / 156 题