Karhu ja Jalopeura (Lejjona).
Yxi Karhu ja Lejjona olit painineet ja otelleet wälinsä juuri
kiiwaasti, yhestä hirwestä, jonga he ynnä ajosa saaneet olit. Kumpikin
heistä tahdoit sen saada; he tappelit ison ajan; mutta kuin ei he
woinneet toistansa woittaa, niin wihdoin wäsymys heidän waati eraumaan,
sillä he olit molemmat kowin weristetyt, ja haawoitetut, wälinäisestä
tappeluxesta. Yxi Kettu juoxi siitä siwu, hänellensä onnexi, ja näki
Karhun ja Jalopeuran ulosojjettunna makaawan kedolla, ja hirwen rungon
heidän keskellänsä, lähestyi heitä hiljaxeen, rappais sen heidän
nähtensä ja juoxi pois. Nämä kaxi riita-weljeä näjit, että heidän
saalinsa poiswietiin, ja ei tainneet sitä estää heidän wäsymisensä
tähden, sanoit keskenänsä: me, me, olemma kyllä waiwanneet itsiämme, ja
wäsyttäneet toistamme, saadaxemme tätä hirwiä jonga nyt Kettu syöpi ja
pois wiepi.
_Oppi_. Moni rikastuu, toisten hywäxi.