Yxi Aasi ja Susi.
Yhellä Aasilla oli suuri tuska yhdestä puikosta, jonga hän oli saanut
jalkaansa, josta kiwusta hän suuresti tuskitteli ja päiwitteli; hän
tapais wihdoin huomahtemata yhden Suden, jolle hän sano: hywä ystäwä,
minä näen, että se kipu joka minulla on saattaa minun kuolemaan, jonga
jälkeen Korpit syöwät minun niinkuin yhden raadon; joss sinulla on
joku rakkaus minua kohden, niin tee niin hywin, minä rukoilen, ettäs
wedät tämän puikon ulos, sillä joss sinä tappaisitkin minun, niin
en minä enää tunne taallaista tuskaa. -- Susi tahto näyttää ittensä
siiwollisexi nöyräxi ja awullisexi, ja teki niin hywin, että hän
weti hamppaillaan ulos puikon, joka oli niin suuren kiwun matkaan
saattanut Aasi paralle, joka, pelastaxensa ittensä kuolemasta potkais
rauta-kengillään niin wäkewästi Suden-kuonolle, ottaan ja hampaille,
että hampaat Suden suusta kalisten putoisit, ja hän itte juoxi pois
pakoon. Sitten Susi sanoi ittexeen: minä olen hywin kyllä ansainnut
tämän tapaturman, sillä minä joka olen enimmän osan eläinden lahtari,
olen nyt ruwennut niitten Palperixi, ja sekoittanut itteni Lääkäri
konstiin.
_Oppi_. Jotka ryhtywät asioihin, kuin ei heille sowi, ne woat
enimmitten onnettomat.