Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.
Kerran ylös tuli yxi ilkiä riita yhden Skräätärin ja hänen Waimonsa
wälillä. Waimo, joka ylönkatsoi miehensä käsityötä haukkui häntä
saxi-krawuxi, saxi leikkajaxi -- ja niin edespäin. Josta mies suuttui,
ja antoi hänelle hywän korwapuustin, mutta siitä tuli Waimo wiele sitä
häpemättömämmäxi. Ja koska ei se auttanut, niin hän wei hänen yhteen
wesi lammeen, ja upotti Waimonsa weteen kurkkua eli leukoja myöden;
mutta niinkauwan kuin hän taisi kieltänsä lijkuuttaa, niin ei muuta
kuulunut hänen suustansa, kuin sama haukkuma-nimi ja monta muuta
häwäistystä. No, no, wain niin ajatteli hän, minä hawaitsen, ettei
muuta wälikappaletta ole, tyystyttä ja ääneti olemaan saadaxeni tätä
ämmää, waan että hänen suunsa pitää tukittaman; ja niin pisti hän hänen
sywemmä weteen päätään myöden; ja kuin ei hän nyt weden alla tainnut
enää haukkua häntä saxi-krawuxi, niin nosti hän kätensä ylös weden
alta päänsä päälle, ja leikkais kahdella sormella niinkuin saxilla, ja
hijjoi kynsiään.
Koska nyt Mies sen näki, jätti hän kaiken parannuxen toiwon hänestä, ja
sanoi: se pitää kuitengin oleman leikattu.
_Oppi_. Kuin yxi ynsiä waimo ei saa tahtoansa edes; nijn on kieli ja
wiha, ne wijmmeiset jotka hän jättäis.