Yxi Kukko ja Kettu.
Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi Kanainsa
kansa yhellä orrella. Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi
Kettu? mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella? sinun toimituxes
ja askarees pitäis oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko
tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan. Mutta kukaties, ett'
sinä ole kuullu niitä uusia sanomia, jotka on juuri päälle luotettawat:
yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten
wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla,
salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.
Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen
kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi hän kaulansa, ikänäns
kuin katsomaan ulos pitkin tietä. Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu?
ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa tuolla kauwempana,
jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos
kurkusta, ja niin hilpiästi ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät.
Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että
minä kijruhdan pois. Mixi niin, kysyi Kukko? se yhteinen rauha mahta
suojella sinua. Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä; mutta joss ne
pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan, niin
taitawat he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi. Ja
niin juoxi hän pois.
_Oppi_. Kettuja ketuilla pyytään; ja yxi wiekas käsitetään hänen omisa
ulos lasketuisa werkoisansa.