Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.
Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian
ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä
teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi;
Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun
tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies
sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän,
mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet
pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää
ajatella toisen miehen päälle.
Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän
tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi,
löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen
tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri
ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi:
tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas
isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?
_Oppi_. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi
pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää
Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on,
kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella
kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.