Hän vaelsi harhaillen maan päällä. Jumala opastakoon
maanpakolais-raukkaa!
Minä kuljin kansojen keskitse, ja ne katselivat minua, ja minä katselin
niitä, ja me emme tunteneet toisiamme. Kaikkialla maanpakolainen on
yksin.
Kun illan tullen näin laaksosta kohoavan savua jostakin mökistä, niin
sanoin itsekseni: Onnellinen se, joka illoin saa palata kotilieden
ääreen ja istuutua siihen omiensa keskelle. Kaikkialla maanpakolainen
on yksin.
Mihin kiitävät nuo myrskyn ajamat pilvet? Se ajaa minua samoin kuin
niitä, ja mitäpä sillä on väliä, mihin? Kaikkialla maanpakolainen on
yksin.
Nuo puut ovat kauniit, nuo kukat ovat ihanat; mutta ne eivät ole minun
maani kukkia eivätkä puita: ne eivät sano minulle mitään. Kaikkialla
maanpakolainen on yksin.
Tämä puro virtaa verkalleen tasangolle; mutta sen solina ei ole se,
jota lapsuudessani kuuntelin: se ei palauta ainoatakaan muistoa
mieleeni. Kaikkialla maanpakolainen on yksin.
Nämä laulut ovat suloiset, mutta ne surut ja ilot, joita ne loihtivat
esiin, eivät ole minun surujani ja ilojani. Kaikkialla maanpakolainen
on yksin.
Minulta kysyttiin: "Miksi itket?" Ja kun sen sanoin, niin ei kukaan
itkenyt, sillä minua ei ymmärretty. Kaikkialla maanpakolainen on yksin.
Näin vanhuksia, joita ympäröivät heidän lapsensa, niinkuin öljypuuta
sen vesat; mutta ei yksikään noista vanhuksista kutsunut minua
pojaksensa, ei yksikään noista lapsista sanonut minua veljeksensä.
Kaikkialla maanpakolainen on yksin.
Näin nuorten tyttöjen hymyilevän hymyä niin puhdasta kuin aamun
tuulahdus, sille, jonka heidän rakkautensa oli valinnut puolisoksensa;
mutta ei yksikään hymyillyt minulle. Kaikkialla maanpakolainen on yksin.
Näin nuoria miehiä, jotka rinta rintaa vastaan syleilivät toisiansa,
niinkuin olisivat tahtoneet tehdä kahdesta hengestä vain yhden hengen;
mutta ei yksikään puristanut kättäni. Kaikkialla maanpakolainen on
yksin.
Ystäviä, puolisoita, isiä ja veljiä on vain isänmaassa. Kaikkialla
maanpakolainen on yksin.
Maanpakolais-raukka, lakkaa valittelemasta! Kaikki ovat ajetut
maanpakoon, niinkuin sinä: kaikki näkevät isien, veljien, puolisoiden,
ystävien menevän ja katoavan.
Isänmaa ei ole täällä alhaalla; turhaan ihminen sitä täältä etsii; mitä
hän siksi luulee, se on vain yhden yön leposija.
Hän vaeltaa harhaillen maan päällä. Jumala opastakoon
maanpakolais-parkaa!