Ja isänmaa näytettiin minulle.
Minut kohotettiin varjojen maailman yläpuolelle, ja minä näin ajan
kiidättävän ne pois sanomattoman nopeasti läpi avaruuden, niinkuin
näkee keskipäivän tuulen ajavan pois kepeät usvat, jotka hiipivät
etäisyydessä tasangolla.
Ja minä kohosin ja kohosin vieläkin; ja minulle näyttäytyivät
ruumiilliselle silmälle näkymättömät todellisuudet, ja kuulin ääniä,
joilla ei ole kaikua tässä harhakuvien maailmassa.
Ja mitä kuulin, mitä näin, se oli niin elävää, sieluni tajusi sen
niin voimakkaasti, että kaikki, minkä ennen olin ollut näkevinäni ja
kuulevinani, näytti minusta olevan vain yön epäselvää unta.
Mitä siis kerron yön lapsille, ja mitä he voivat ymmärtää? Ja enkö
minäkin ole iäisen päivän korkeuksista vajonnut heidän kanssaan yön
helmaan, ajan ja varjojen piiriin?
Näin ikäänkuin liikkumattoman valtameren, äärettömän, rannattoman,
ja tässä valtameressä kolme valtamerta: voiman valtameren, valon
valtameren, elämän valtameren; ja nämä kolme valtamerta tunkeutuivat
toistensa läpi sekaantumatta ja muodostivat vain yhden ja saman
valtameren, yhden ja saman ykseyden, jakamattoman, ehdottoman,
iankaikkisen.
Ja tämä ykseys oli Se, joka on; ja hänen olemuksensa pohjalla yhdisti
sanoin selittämätön side toisiinsa kolme Persoonaa, jotka mainittiin
minulle nimeltä, ja niiden nimet olivat Isä, Poika, Henki; ja siinä
vallitsi salaperäinen siittäminen, salaperäinen hengitys, elävä,
hedelmöittävä; ja Isä, Poika, Henki olivat Se, joka on.
Ja Isä ilmestyi minulle mahtina, jolla äärettömän Olennon sisällä,
yhtenä sen kanssa, on vain yksi ainoa toiminta, pysyväinen,
täydellinen, rajaton, joka on ääretön Olento itse.
Ja Poika ilmestyi minulle sanana, pysyväisenä, täydellisenä,
rajoittamattomana, joka sanoi, mitä Jumalan mahti vaikuttaa, mitä hän
on, mitä ääretön Olento on.
Ja Henki ilmestyi minulle Isän ja Pojan molemminpuolisena rakkautena,
purkauksena, hengenvuodatuksena, joka elähyttää heidät yhteisellä
elämällä, elähyttää pysyväisellä, täydellisellä, rajoittamattomalla
elämällä äärettömän Olennon.
Ja nämä kolme olivat yksi, ja nämä kolme olivat Jumala, ja
he syleilivät toisiansa ja yhdistyivät ainoan perusolemuksen
luoksepääsemättömässä pyhätössä; ja tämä yhtymys, tämä syleily olivat
äärettömyyden helmassa Tosiolevaisen iäinen ilo, iäinen nautinto.
Ja tämän äärettömän Olemus-valtameren syvyyksissä uiskenteli ja kellui
ja avartui luomakunta ikäänkuin saari, joka lakkaamatta laajentaisi
rantojansa keskellä rajatonta merta.
Se avautui kuin kukkanen, joka laskee juurensa veteen ja ulottaa pitkät
säikeensä ja terälehtensä pinnalle asti.
Ja näin olioiden muodostavan ketjunsa toistensa kanssa ja syntyvän
ja kehittyvän äärettömässä moninaisuudessaan, sammuttaen janonsa ja
raviten itsensä mehulla, joka ei koskaan ehdy, Tosiolevaisen voimalla,
valolla ja elämällä.
Ja kaikki, mikä siihen saakka oli ollut minulta salattuna, paljastui
katseilleni, joita ei enää ehkäissyt olioiden aineellinen verho.
Vapaana maallisista esteistä kuljin maailmasta maailmaan, niinkuin
täällä maan päällä sielu siirtyy ajatuksesta ajatukseen, ja
sukellettuani, upottauduttuani näihin mahdin, viisauden ja rakkauden
ihmeisiin, sukelsin, upottauduin itse rakkauden, viisauden ja mahdin
lähteeseen.
Ja minä tunsin, mitä isänmaa on; ja minä huumasin itseni valolla,
ja sieluni, sulosoinnun aaltojen kantamana, vaipui uinumaan noilla
taivaisilla laineilla sanoin kertomattomassa hurmiossa.
Ja sitten minä näin Kristuksen Isänsä oikealla kädellä, kuolematonta
kunniaa säteilevänä.
Ja näin myöskin ikäänkuin mystillisen karitsan, uhrattuna alttarilla;
lukemattomat enkelijoukot ja sen verellä lunastetut ihmiset ympäröivät
sitä, ja laulaen sen ylistystä he kiittivät sitä taivasten kielellä.
Ja pisara Karitsan verta putosi riutuvaan ja sairaaseen luontoon, ja
minä näin sen kirkastuvan, ja kaikissa luontokappaleissa, jotka se
sulkee piiriinsä, sykähteli uusi elämä, ja kaikki korottivat äänensä.
Ja se ääni sanoi: "Pyhä, Pyhä, Pyhä on se, joka on hävittänyt pahan ja
voittanut kuoleman."
Ja Poika painautui Isän povelle, ja Henki peitti heidät varjollansa, ja
heidän välillänsä tapahtui jumalallinen mysteerio, ja ilosta hykähtivät
vaikenevat taivaat.