Kaksi miestä oli toistensa naapureina, ja kumpaisellakin oli vaimo ja
useita pieniä lapsia ja ainoastaan oma työnsä, millä elättää heidät.
Ja toinen noista kahdesta miehestä oli levoton sydämessään ja sanoi:
"Jos kuolen tahi sairastun, niin miten käy vaimoni ja lasteni?"
Ja tämä ajatus ei antanut hänelle rauhaa, ja se kalvoi hänen sydäntänsä
niinkuin mato kalvaa hedelmää, johon se on piiloutunut.
Mutta vaikka sama ajatus oli tullut toisenkin isän mieleen, niin hän ei
ollut kiinnittänyt siihen mieltänsä; "sillä", sanoi hän, "Jumala, joka
tuntee kaikki luomansa ja varjelee heidät, on myöskin varjeleva minut
ja vaimoni ja lapseni".
Ja tämä mies eli rauhassa, kun sitävastoin ensinmainittu ei nauttinut
hetkenkään lepoa eikä iloa sydämessänsä.
Eräänä päivänä, kun hän teki työtä pelloilla, suruisena ja alakuloisena
pelkonsa vuoksi, hän näki muutamia lintuja pujahtavan erääseen
pensaaseen, tulevan sieltä ulos ja sitten pian palaavan sinne jälleen.
Ja lähestyttyään hän näki kaksi vierekkäin asetettua pesää, ja
kummassakin useampia vasta munasta puhjenneita ja vielä höyhenettömiä
poikasia.
Ja palattuaan työhönsä hän silloin tällöin nosti silmänsä ja katseli,
kuinka nuo linnut menivät ja tulivat, tuoden ruokaa pienokaisillensa.
Mutta silloinpa, juuri kun toinen emistä palasi, nokka täynnä ruokaa,
eräs korppikotka sieppaa sen kiinni, vie sen pois, ja emäparka,
rimpuillen turhaan sen kynsissä, päästi vihlovia huutoja.
Tämän nähdessään tuo mies työtä tehdessään tunsi sielunsa entistään
levottomammaksi; "sillä", ajatteli hän, "emän kuolema tietää poikasten
kuolemaa. Minun perheelläni ei myöskään ole muuta kuin minä. Miten sen
on käyvä, jos sillä ei enää ole minua?"
Ja koko päivän hänen mielensä oli synkkä ja surullinen, ja yöllä hän ei
voinut nukkua.
Seuraavana päivänä, palattuaan pelloille, hän sanoi itsekseen: "Tahdon
nähdä tuon emäraukan poikaset; monet ovat epäilemättä jo menehtyneet."
Ja hän asteli pensaan luo.
Ja kun hän katseli, näki hän, että poikaset voivat hyvin. Ei yksikään
näyttänyt mitään kärsineen.
Ja koska tämä hämmästytti häntä, niin hän piiloutui, tarkatakseen, mitä
tapahtuisi.
Ja hetken kuluttua hän kuuli heikon huudon ja huomasi, että toinen emä
toi kiireesti keräämäänsä ruokaa, ja se jakoi sen kaikille poikasille
poikkeuksetta, ja sitä riitti kaikille, ja orvot eivät olleet
hyljättyinä hädässään.
Ja tuo isä, joka oli epäillyt Kaitselmusta, kertoi illalla toiselle
isälle, mitä oli nähnyt.
Ja tämä sanoi hänelle: "Miksi olla huolissaan? Jumala ei koskaan hylkää
omiaan. Hänen rakkaudellaan on salaisuuksia, joita me emme tunne.
Uskokaamme, toivokaamme, rakastakaamme ja jatkakaamme vaellustamme
rauhassa.
"Jos minä kuolen ennen teitä, niin te olette minun lasteni isä; jos te
kuolette ennen minua, niin minä olen teidän lastenne isä.
"Ja jos me molemmat kuolemme, ennenkuin he ovat siinä iässä, että voivat
itse pitää huolen itsestään, niin heillä on isänä se Isä, joka on
taivaissa."