On ihmisiä, jotka eivät rakasta Jumalaa eivätkä pelkää häntä: karttakaa
heitä, sillä heistä nousee kirouksen huuru.
Karttakaa jumalatonta, sillä hänen hengityksensä tappaa; mutta älkää
vihatko häntä, sillä kuka tietää, eikö Jumala jo ole vaikuttanut
muutosta hänen sydämessään?
Ihminen, joka, vaikkapa vilpittömästikin, sanoo: "Minä en usko",
erehtyy usein. Hyvin syvällä sielussa, aina pohjalla asti, on uskon
juuri, joka ei kuihdu.
Sana, joka kieltää Jumalan, polttaa huulia, joiden yli se kulkee; ja
suu, joka avautuu herjatakseen Jumalaa, on helvetin henkireikä.
Jumalaton on yksin maailmassa. Kaikki luontokappaleet kiittävät
Jumalaa; kaikki, millä tunto on, siunaa häntä; kaikki, mikä ajattelee,
jumaloi häntä: päivän kehrä ja yön tähdet laulavat hänen ylistystänsä
salaperäisellä kielellään.
Taivaan laelle on kirjoitettu hänen kolmesti pyhä nimensä.
Kunnia olkoon Jumalalle taivaan korkeudessa!
Hän on kirjoittanut sen myöskin ihmisen sydämeen, ja hyvä ihminen
säilyttää sen siellä rakkaana; mutta toiset koettavat pyyhkiä sen pois.
Rauha olkoon maan päällä ihmisillä, joiden tahto on hyvä!
Heidän unensa on suloinen, ja heidän kuolemansa on vielä suloisempi,
sillä he tietävät palaavansa isänsä luo.
Niinkuin köyhä kyntömies, päivän mennessä mailleen, lähtee pelloilta,
palaa mökkiinsä ja istuen oven edessä unohtaa väsymyksensä
katsellessaan taivasta, samoin, kun ilta joutuu, toivon ihminen palaa
ilomielin isänsä kotiin ja istuen kynnyksellä unohtaa maanpaon vaivat
katsellessaan iankaikkisuutta.