Te olette tässä maailmassa kuin muukalaisia.
Menkää Pohjoiseen ja Etelään, Itään ja Länteen, mihin paikkaan
pysähtynettekin, niin tapaatte jonkun ihmisen, joka ajaa teidät siitä
pois sanoen: "Tämä maa on minun."
Ja samoiltuanne läpi kaikki maat, te palaatte, tietäen, ettei missään
ole vaivaista pientä maan kolkkaa, missä synnytysvaivoissa oleva
vaimonne voisi synnyttää esikoisensa, missä te voisitte levätä
päivätyön tehtyänne, mihin lapsenne, kun olette päättäneet päivänne,
voisivat haudata luunne, niinkuin paikkaan, joka on teidän omanne.
Tämä on, totisesti, suurta kurjuutta.
Ja kuitenkaan teidän ei pidä liiaksi murehtia, sillä kirjoitettu on
siitä, joka on vapahtanut ihmiskunnan:
Ketulla on luolansa, taivaan linnuilla on pesänsä, mutta ihmisen
Pojalla ei ole missä lepuuttaa päätänsä.
Mutta hän on ruvennut köyhäksi opettaaksensa teitä kärsimään köyhyyttä.
Ei niin kuin jos köyhyys tulisi Jumalalta, mutta se on seuraus ihmisten
turmeluksesta ja pahoista himoista, ja siitä syystä on aina oleva
köyhiä.
Köyhyys on syntynyt tyttärenä synnistä, jonka siemen on jokaisessa
ihmisessä, ja orjuudesta, jonka siemen on jokaisessa yhteiskunnassa.
On aina oleva köyhiä, sillä ihminen ei koskaan saa hävitetyksi
itsestään syntiä.
On aina oleva yhä vähemmän köyhiä, sillä vähitellen orjuus on häviävä
yhteiskunnasta.
Jos tahdotte työskennellä köyhyyden hävittämiseksi, niin tehkää työtä
hävittääksenne synnin, ensiksikin itsestänne ja sitten muista, ja
orjuuden yhteiskunnasta.
Ei köyhyyttä voida poistaa anastamalla sellaista, mikä on toisen omaa;
sillä kuinka saadaan köyhien lukumäärä vähenemään tekemällä köyhiä?
Jokaisella on oikeus säilyttää mitä hänellä on, muutoin ei kukaan
omistaisi enää mitään.
Mutta jokaisella on oikeus hankkia työllään sellaista, mitä hänellä ei
ole, muutoin köyhyys olisi iäinen.
Vapauttakaa siis työnne, vapauttakaa käsivartenne, ja köyhyys ei ole
enää oleva ihmisten keskuudessa muuta kuin poikkeus, jonka Jumala
sallii, muistuttaakseen heille heidän luontonsa heikkoutta ja sitä
keskinäistä apua ja rakkautta, jota he ovat velkaa toinen toisillensa.
X
Kun koko maa huokaili odottaessaan vapahdusta, nousi Judeasta ääni,
sen ääni, joka tuli kärsimään ja kuolemaan veljiensä puolesta ja jota
muutamat halveksien kutsuivat kirvesmiehen Pojaksi.
Kirvesmiehen Poika siis, köyhänä ja hyljättynä tässä maailmassa, sanoi:
"Tulkaa minun tyköni te kaikki, jotka huokailette työn taakan alaisina,
ja minä olen virkistävä teitä."
Ja siitä ajasta alkaen tähän päivään asti ei yksikään niistä, jotka
ovat uskoneet häneen, ole jäänyt vaille lievitystä viheliäisyydessänsä.
Korjatakseen epäkohdat, jotka ovat ihmisten vitsauksena, hän saarnasi
kaikille oikeutta, joka on lähimmäisen rakkauden alku, ja lähimmäisen
rakkautta, joka on oikeuden korkein täydellisyys.
Mutta oikeudenmukaisuus käskee kunnioittamaan toisen oikeutta, ja
joskus lähimmäisen rakkaus vaatii luopumaan omastansakin, rauhan tahi
jonkin muun hyvän vuoksi.
Mitä olisi maailma, jos oikeus lakkaisi siinä vallitsemasta, jos
jokaisella ei olisi persoonallista turvallisuutta, ja jos hän ei voisi
pelkäämättä nauttia sitä, mikä on hänen omaansa?
Parempi olisi elää metsien povessa kuin yhteiskunnassa, joka niin olisi
jätettynä rosvoamiselle alttiiksi.
Mitä te otatte tänään, sen ottaa joku toinen huomenna teiltä. Ihmiset
tulevat olemaan onnettomampia kuin taivaan linnut, joilta toiset linnut
eivät ryöstä heidän ravintoansa eivätkä heidän pesäänsä.
Mitä on köyhä? Se on se, jolla ei vielä ole omaisuutta.
Mitä hän haluaa? Lakata olemasta köyhä, se on, hankkia jotakin
omaisuutta.
Se, joka ryöstää, joka rosvoaa, mitä hän nyt tekee muuta kuin hävittää,
mikäli se on hänelle mahdollista, itse omistusoikeuden?
Ken ryöstää, rosvoaa, se siis hyökkää köyhän kimppuun yhtä paljon kuin
rikkaan; se mullistaa kaiken ihmisten välisen yhteiskunnan perustukset.
Ken ei omista mitään, se voi päästä omistamaan vain sen kautta, että
toiset jo omistavat; sillä nämä yksin voivat antaa hänelle jotakin
korvaukseksi hänen työstään.
Järjestys on kaikille yhteinen hyvä ja etu.
Älkää juoko rikoksen maljasta: sen pohjalla on katkera hätä ja tuska ja
kuolema.