Ja minä olin nähnyt epäkohdat, jotka vallitsevat maan päällä, heikon
sorrettuna, oikeamielisen kerjäämässä leipäänsä, häijyn korotettuna
kunniasijoille ja upporikkaana, viattoman väärien tuomarien
tuomitsemana, ja hänen lapsensa harhailemassa auringon alla.
Ja minun sieluni oli murheellinen, ja toivo vuoti siitä pois joka
taholta, niinkuin särkyneestä astiasta.
Ja Jumala lähetti minulle sikeän unen.
Ja unessani minä näin ikäänkuin hohtoisan haahmon, joka seisoi
vierelläni, Hengen, jonka lempeä ja terävä katse tunki aina
salaisimpien ajatusteni pohjaan asti.
Ja minä vavahdin, en pelosta enkä ilosta, vaan ikäänkuin tunteesta,
joka olisi sanoin selittämätön sekoitus molemmista.