Ken oli tuo Ojalan Kaarlo, jota Maria niin rakasti? Niinkuin tiedetään,
on Niemelä lahden rannalla; sen lahden toisella puolen on Ojala,
Kaarlon koti. Se oli pieni, vähävarainen talo; ja siinä oli Kaarlo
ollut isäntänä kolme vuotta, eli isänsä kuolemasta saakka. Siitä
ruveten oli Ojalassa riittänyt tarpeet, sillä Kaarlo oli ahkera ja
kunnollinen työntekijä. Sitä paitsi oli hän sivistystä harrastava,
sillä hän tilasi sanomalehtiä ja luki kaikkia kirjoja, mitä vain
käteensä sai, ja näin tavoin oli hän koonnut itselleen joltisetkin
tiedot kaikenlaisista asioista ja tapahtumista. Sen tähden katseli
Niemelän isäntä Kaarloa omituiselta kannalta, eikä sanonut työmiehen
tarvitsevan muita kirjoja lukea -- niihin aikaansa ja rahaansa tuhlata
-- kuin mitä tavallisesti lukukinkereillä vaaditaan. Siitä huolimatta
Kaarlo lainasi sopivia ja hauskoja kirjoja Niemelän Mariallekin, joita
tämä luki oikein ahmimalla, sillä olihan Kaarlo sanonut niiden olevan
arvokkaita. -- Tiedetäänhän, että lemmen seppele oli heidän välillään
sidottu, joskin siinä löytyi paljon pistimiäkin, mutta rakkaus on
kärsivällinen. -- "Rakkaus on luja kuin kuolema," huokaili Kaarlo
usein, -- mutta epätoivo ei kuitenkaan heittänyt häntä rauhaan -- se
kolkutti hänen sydämensä ovella ja väliin se valtasi hänet kokonaan.
Toisinaan se taasen helpoitti niin paljon, että hän ajatteli: Ehkä
Maria saa taipumaan isänsä mielen, vaikkapa se omituinenkin on. Yksi
arvoton seikka vaivasi Kaarloa muun mukana: se, kun hänen isänsä ja
Niemeläinen olivat ennen olleet vihamiehet keskenään, niin siitäkin
syystä epäili Kaarlo aran asiansa menestymistä. Vaikka kyllä isänsä oli
kuolinvuoteellaan pyytänyt Niemeläiseltä kaikkia anteeksi, hän
kuitenkin pelkäsi vielä olevan Niemeläisen itsekkäässä sydämessä
jotakin kaihoa.