Yö kului mitään erinomaista muutosta haavoitetun tilassa tapahtumatta,
mutta aamupuoleen alkoi ensin heikko, sitten, mitä pitemmälle aika
kului, heleämpi puna purppuroida hänen poskiansa ja valtimo tykytti
levottomasti.
"Tämä on terveyden väri", sanoi Jakobsson.
"Mutta se on myöskin kuumeen", väitti Pentti Esanpoika, pudistaen
arveluttavasti päätänsä. -- "Lähestyy se aika, jolloin lepoa tuottava
juoma lakkaa vaikuttamasta; pelkään, ettei hän herää selvään järkeen,
vaan sekavaan hourailuun".
Niin kävikin kuin Pentti Esanpoika oli ennustanut, sillä ensimmäiset
sanat, jotka kapteeni mutisi, olivat sekavaa lorua, mahdotonta
yhdenkään ihmisen ymmärtää. Kuitenkin makasi hän hiljaa liikkumatta.
"Hyvä on, ett'ei hän ole raju", sanoi Pentti Esanpoika. "Niin kauvan
kuin siteet pysyvät liikuttamatta, on minulla jotakin toivoa, mutta jos
niitä liikutetaan, niin että haavat jälleen rupeavat vuotamaan, silloin
pitäisi kaikkien luonnon lakien mukaan pian oleman loppu käsissä".
"Toivokaamme parasta", sanoi Jakobsson.
"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista
annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa".
Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle
aikomuksensa lähteä kaupungille. Kuitenkin lupasi hän pian palata,
toimitettuaan ne tehtävät, jotka vaativat hänen läsnä'oloansa, ja jotka
koskivat osaksi häntä yksinään, osaksi kapteenia, sillä hän aikoi
ilmoittaa päällikkökunnalle sattuneesta tapaturmasta. Samassa tuli
sisälle Aake Berg ja suostui antamaan Pentti Esanpojalle mahdollisesti
tarvittavaa apua, joten hän teki Jakobsson'in läsnä-olon
tarpeettomaksi. Kun tämä oli lähtenyt, syntyi jälelle jääneiden kesken
seuraava puhelu.
"Tarvitsette välttämättömästi vähän lepoa", sanoi Aake Berg.
"Sen teen niin pian kuin olen antanut juoman, jota nyt valmistan
sairaalle. Vastaiseksi en kuitenkaan uskalla poistua kauaksi. Voinhan
levähtää tuolla sohvalla," vastasi Pentti Esanpoika.
"Sitä en salli, sillä sellainen lepo ei ole minkään arvoinen, mutta
minä olen laittanut kuntoon viereisen huoneen teitä varten. Minä
herätän teidät vähimmänkin vaaran oireen näyttäytyessä, niin että
voitte olla aivan levollinen.
"Epäilemättä olisi laita niin," vastasi Pentti Esanpoika. "Mutta jos
sallimus suokin hänen jäädä eloon, niin käy paraneminen kuitenkin
sangen hitaasti ja useita viikkoja saattaa kulua, ennenkuin hän paranee
sen vertaa, että hän voidaan muuttaa tästä huoneesta. Saatpa siis olla
varoillasi, että hänestä saat sangen pitkä-aikaisen vieraan".
"Minä jätän huoneeni kernaasti määräämättömäksi ajaksi tämän nuoren
miehen käytettäväksi, joka hallituksen vihan uhalla pelasti ystäväni
Jakobsson'in vaarallisimmasta tilasta, johon ihminen voi joutua.
En myöskään säästä mitään vaivoja, jotka voivat edistää hänen
paranemistaan. Myöskin Amalia on tarjonnut apuansa ja haluaa ottaa osaa
sairaan hoitoon".
"Hyvä on, Aake, että vaimosi ottaa sairaan-hoitajan toimen, sillä
ystävällinen vaimon hoito lisää tavallisesti palaavan terveyden
edistymistä. Hänen päätöksensä hyväksyn sentähden mielelläni, mutta
sitä vastoin on toinen seikka, joka vähäsen saattaa minut
levottomaksi".
"Ja mikä sitten?" kysyi Aake Berg.
"Se koskee Elsaa. Voitko käsittää, Aake, että hän jo eilen illalla
pistäytyi tänne kuulustelemaan, mitenkä laita oli ja tarjotakseen
apuansa minulle! Hänen apuansa! Mutta tuolla rakkaalla lapsella on niin
hellä sydän, että hän kärsivän lähimmäisensä tähden valvoisi
taivaansiniset silmänsä turmiolle. Minä pääsin hänestä tällä kertaa
lupaamalla, että vast'edes suostuisin hänen pyyntöönsä. Vaan arveluttaa
kuitenkin tehdä tätä".
"Myöskin minulle lausui Elsa, että hän ihmis-ystävyydessä tahtoi olla
Amalian vertainen, vaan minä varoin sanomasta häntä vastaan, sillä
tiedän, että minä kiistassa hänen kanssaan joudun tappiolle, sekä etten
häneltä voi kieltää mitään".
"Sama taipuvaisuus myöntyä hänen pyyntöihinsä on myöskin minussa",
lausui Pentti Esanpoika. "Vaan tällä kertaa olemme taipumattomat
kaikille rukouksille ja kyynelille! Tuo tyttönen vaikuttaa
kummallisesti minun tahtooni! Vaan kuten sanottu: tällä kertaa hänen
rukouksillaan ei ole oleva menestystä!"
"Mikä teitä tässä oikeastaan arveluttaa?"
"Sinä tiedät, ett'ei Elsa enää ole sellainen lapsi jona meitä huvittaa
häntä pitää. Minulla ei ole perätöntä pelkoa hänen sydämensä levosta,
jos hän on hoitava tätä nuorta miestä, jonka muoto on tavattoman
viehättävä. Elsa kuuluu porvaristoon ja tämä on aatelismies
henkikaartissa, niin ettei mikään kunniallinen yhteys heidän välillään
voi tulla kysymykseenkään. Vaan otaksukaamme, että tämä sairas on
hiuskarvasen kunniallisempi, kuin sellaiset tavallisesti ovat, niin
olisi kuitenkin Elsan menetetty mielen lepo jo itsessään kauhea
onnettomuus ja minusta on liian uskallettua panna hänen kokematon
sydämensä sellaiseen koetukseen".
"Epäilemättä teillä on oikein, Pentti Esanpoika. Minä kyllä uskon tällä
kapteenilla olevan niin paljon kunniantuntoa, ettei hän häpäisevällä
tavalla käytä väärin vieraanvaraisuutta, jota hän täällä nauttii, --
vaikka eivät aateliston röyhkeät pojat tavallisesti pidä mitään pyhänä
meidän porvari-perheissämme, -- mutta vaara on kuitenkin tarjona, että
tyttö kiintyy sairaan uroon silmiin. Meidän tulee jollain tavalla estää
tämä ja minä neuvottelen tästä Amalian kanssa. Hänen naiseilinen
hienotunteisuutensa keksii varmaankin paremman keinon, kuin me miehet
voimme keksiä".
"Tee se, Aakeni. Vaan pidä kaikin mokomin silmällä, ettei hän
naisellisesta turhamaisuudesta pidä vaaraa liian vähäpätöisenä! Minä
jäisin lohduttomaksi lopuksi päiviäni, jos ken rohkenisi himmentää tuon
ihanan helmen, jonka puhdas, taivaan sininen loiste on silmieni
ihastus! Kirotut olkoot silloin kaikki siteet, joilla olen estänyt
punaisen veren vuotamasta tämän nuorukaisen sydämestä!"
"Teidän liian suuri rakkautenne tyttöön tekee, että näette vaaran
likempänä ja suurempana, kuin se tosiaan onkaan. Toivokaamme parasta ja
väärin on välttämättömästi otaksua, että onneton sattumus on saattanut
tämän nuorukaisen tahtomme alle".
"Elvira ... älä kiroo minua, vaikka minä tulin kiroukseksi sinulle!"
jupisi sairas samassa, ja huokaus pusertui hänen rinnastaan.
Aake Berg katsoi Pentti Esanpoikaan.
"Mahtaneeko hän herätä?" kysyi hän.
"Sitä en luule. Hän puhui unissa ja saman nimen on hän jo useasti
toistanut tänään. Siinä on joku salaisuus, jonka tutkiminen ei ole
meidän asiamme."
Kun kapteeni taas hengitti levollisemmin, lausui Aake Berg: "Te
unohdatte levon. Uskallan muistuttaa siitä".
"Tahdonpa tehdä sinulle ja luonnolle mieliksi, Aake, vaan älä unohda
herättää minua sairaan ensimäisistä levottomista liikkeistä", vastasi
Pertti Esanpoika, ja meni ulos samasta ovesta, jonka kautta Elsa
edellisenä iltana oli tullut ja kadonnut.
Aake Berg ei ollut kauvan ollut yksinään sairaan kanssa, kun ulkomainen
ovi huoneesen aukeni ja nainen astui sisään. Se oli Amalia, Aake
Berg'in vaimo, tuskin kolmenkymmenen vuotias nainen, jonka muotoa,
liioittelematta, voi sanoa kauniiksi. Hänen keskikokoinen vartalonsa
oli tanakka ja lihavanläntä, vaan ei kuitenkaan siihen määrään, että
olisi loukannut sopusuhtaisuuden sääntöjä. Hänen käyntinsä olikin
keveä, samoin kuin hänen käytöstapansa viehättävä ja miellyttävä. Hänen
tummansiniset silmänsä ilmaisivat tyytyväistä ja iloista mieltä, koko
hänen olentonsa todisti, että hän perheenhaltijana oli toimelias,
emäntänä vieraanvarainen.
Kun haavoitettu kapteeni hetkisen oli ollut molempien puolisojen
keskuslelu-aineena, joka tapahtui kuiskaavalla äänellä, ett'eivät
häiritsisi häntä, nosti Aake Berg kysymyksen Elsasta ja tavasta, jolla
estäisivät hänen ottamasta osaa sairaan hoitoon. Kuten Pentti Esanpoika
oli ennustanut, ei Amalia pitänyt asiaa ensinkään niin arveluttavana
kuin nuo molemmat miehet olivat kuvailleet.
"Meillä naisilla", lausui hän, "ei suinkaan ole niin helposti voitettua
sydäntä, kuin te miehet äärettömän ylpeytenne sokaisemina tavallisesti
otaksutte. Tuhat kertaa helpommin saamme teiltä suurinta imartelua ja
tulisinta ihailemista, kuin te meiltä saatte ainoatakaan edullista
ajatusta tahi vähintäkään hyväksyvää arvostelua sydämessämme, vaikka me
olemme niin kohteliaita, että me säälistä pidämme nämät meidän
ajatuksemme teidän erinomaisesta keskinkertaisuudestanne salassa.
Ett'ei meitä niin helposti anasteta, siitä pitäisi sinulla itsellä,
Aake, olla jonkunlaista kokemusta. (Hän hymyili tätä lausuessaan
veitikkamaisesti). Minä tosin pidän tarpeettomana, että Elsa sekaantuu
tähän asiaan, etenkin koska voimme tulla toimeen ilman häntä, vaan jos
hän välttämättömästi tahtoo auttaa minua, niin en huomaa siinä mitään
pahaa, sillä minä luotan, että sisareni, vaikka onkin nuori ja
tottumaton, tietää käyttäytyä nuorta aatelismiestä kohtaan, kuten
sopii".
Aake Berg ponnistelihe antamaan asialle totisemman merkityksen, vaan
kun hän pian huomasi, että se olisi turhaa työtä, tyytyi hän vaimonsa
lupaukseen koettaa estää Elsaa ollenkaan sekaantumasta tähän asiaan.
Kokonaan tyytyväinen ei Aake Berg kuitenkaan ollut vaimonsa lupaukseen,
sillä hänen mielestään olisi pitänyt vakaasti ja varmasti kieltää
Elsalta sitä, joka nyt jätettiin hänen oman päätöksensä varalle.
Myöskin tiesi hän, ett'ei Pentti Esanpoika hyväksyisi hänen
sopimustaan, sillä hän tunsi liian hyvin tuon syvästi juurtuneen
epäluulon, joka tällä oli kaikkea kohtaan, jolla oli aatelinen nimi,
sekä etenkin nuoria aatelismiehiä kohtaan. Rajaton kunnioitus vaimoansa
kohtaan esti häntä enempää koittamasta järkyttää hänen luottamustaan
vaimon itsenäisyyteen ja vakavuuteen, ja sydämmessään päätti hän jättää
tuon tukalan toimen Pentti Esanpojalle, joka ikänsä ja myöskin
sukulaisuutensa vuoksi oli siihen paremmin sopiva.
Puolipäivän aikaan palasi Jakobsson retkeltään kaupungissa. Hän sanoi
ilmoittaneensa asian-omaiselle päällystölle kapteenin onnettomuuden
sekä myöskin poliisivirastolle tehneensä ilmoituksen tapahtumasta.
Täältä oli hän saanut sen tiedon, että henkilö, joka kapteeni
Stålsköld'in keralla tavattiin kadulta, oli tunnettu karanneeksi
elinkautiseksi vangiksi, joka luullaan astuneen manalan majoihin,
omassatunnossaan monta murhaa, joista häntä oli epäilty. Muuten oli
niin monta väkivaltaista tekoa tehty sinä yönä ja niin paljon meteliä
tapahtunut, ett'ei niistä vielä ollut ehtinyt saapua lähempiä tietoja.