Huomenna muutan minä Ollilaan, ja minua seuraa täältä Paavilasta
nuori, kaunis renki, Antti niminen, jonka sain houkutelluksi
vaihettamaan Paavilan Ollilaan. Jää hyvästi nyt! En uskalla
ilmoittaa pitäjästä, jossa olen, ennenkuin saan kutsua sinut
häihini. -- Ystäväsi elämässä ja kuolemassa
Fr. Jos. Lager.
P. S. Anna mukana seuraava kirje omistajalleen! -- Syyspuoleen
kesää tulen Helsinkiin; voin ehkä Jouluksi joutua _papiksi_!
-- Minä käyn täällä filosofian maisterista, vaikka, niinkuin
muistat, vaivalla pääsin yliopistoon vaillinaisten tietojeni
tähden».
Maisteri kulki vielä edes takaisin lattialla. Hän oli kirjeensä
lopettanut; hän oli iloinen. »Jos minä tässä onnistun, niin, hitto
vieköön, saatan sanoa olevani onnen lapsi, jommoinen en suinkaan tähän
saakka ole ollut. Mutta lienee se niin, että onni ennen tahi myöhemmin
jokaista ihmistä kohtaa. Ollilan tunnen hyvin, eikä ole vaikeata pysyä
hänen ystävyydessään. -- Ja nyt pian pappilaan saamaan lainaksi rahoja,
jotta kunnolla pääsen täältä».