Ell'ette käänny ja tule niinkuin_Korven kaikuja: Hengellisiä lauluja

lapset, niin ette suinkaan tule

sisälle taivaan valtakuntaan.

Mieli mull' on kirjoittaa

Lasten nöyryydestä.

Ketään ei voi pahentaa

Puhe suinkaan tästä.

Rakas sielu, neuvoa

Vapahtajan kuule!

Herran omaa puhetta

Turhaks älä luule!

Lasten mieltä tuntemaan

Pyydä Hengen valo;

Heistä opi ainiaan

Kuulijaisuus jalo!

Jotk' ei vielä vastahan

Ota pahennusta,

Viittaa tielle taivahan,

Kun teet parannusta.

Jos et muutu mieleltäs

Lapsen kaltaiseksi,

Nöyräks, siivoks, itsessäs

Hyvään haluiseksi;

Pahassa jos paadut vaan,

Makaat synnin unta:

Osakses ei tulekkaan

Taivaan valtakunta.

Täten Jesus selittää, (Matt. 18: 1-4)

Selitys se sopii.

Käsitä, oi, sielu, tää,

Lasten tavat opi!

Parhaimmaksi nöyryyden

Tahtoo Jesus näyttää,

Tavat hyväin lapsien

Ohjeeks siihen käyttää.

Että lapset nöyrät on,

Senhän nähdä mahdat.

Nöyryys saattaa suosion (1 Piet. 5: 5, 6)

Sitä jos sä tahdot,

Suostu ensin Jumalaan,

Että Häntä halaat,

Nöyryydessä ainiaan

Herran perään palat!

* * *

Lapsista sä nöyryyttä

Kahdell' lailla opi!

Katso ensin _köyhyyttä_!

Sehän oikein sopii:

Alaston ja vaivainen

Laps on puolest' luonnon,

Pesemätön, saastainen,

Tilan saanut huonon.

Isän, äidin rakkaus

Tahi tuttavitten

Onpi lapsen holhomus:

Lapsi säilyy sitten;

Mutta muutoin kuolemaan

Raukka nääntyy aivan --

Sinä samoin surkeaan

Turmeluksen vaivaan.

Mutta sua armahti

Taivaallinen Isä,

Puolehes^ katsahti,

Antoi armon nisää,

Verellä sun virutti, (Es. 5: 26. 1 Joh. 1: 7)

Vaattehella peitti, (Hes. 16: 4-14. Luukk. 15: 22)

Armostaan sun uudisti,

Syntis kauas heitti. (Jes. 1: 18)

Täss' ei oma ansio

Millään lailla auta:

Synnin palkka tuomio,

Syvä kuolon hauta. (Room. 6: 23)

Mitä lapa myös ansaitsee,

Kehdossa kun makaa?

Millä hän sen palkitsee,

Joka hyvää jakaa?

Laps on vielä voimaton:

Itseään ei nosta.

On myös sangen saamaton:

Tarpeitaan ei osta.

Vallan rakkaudesta

Hän ne kaikki saapi.

Samoin sielu armosta

Armon omistaapi. (Joh. 1: 16)

Omasta ei voimastaan

Koskaan käänny ketään.

Jumala vain armostaan

Parannukseen vetää. (Joh. 6: 44)

Uskon voiman Jesus suo

Niille, jotka pyytää --

Raadollisille, kun nuo

Tuntee monta syytä.

Lapsist' ensin oppios

Nöyryyttä siis tätä:

Armo usko! Ansios,

Koko itses jätä! (2 Tim. 1: 9. Es. 2: 9)

Isä meill' on taivaassa

Rakkauden lähde;

Hän voi auttaa vaivassa

Poikans ansion tähden. --

* * *

Toinen armas opetus

Nöyryyteen on sitten

Lasten nöyrä anomus

Luona vanhemmitten,

Kun he pyytää, valittaa,

Asiansa laatii

Ynnä tinkimättä saa,

Mitä tarvis vaatii.

Laps on yksinkertainen

Tässä nöyryydessään,

Löytää aina vertaisen

Vaikka köyhyydessään,

Korota ei itseään

Yli vertaistensa,

Pitää nöyrän tavan tään

Iloks omaistensa.

Lapsi uskoo kaiken sen,

Mitä vanhin sanoo,

Ilmoittaa myös tarpehen,

Mistä syystä anoo,

Nälän, janon tunnustaa,

Kuumat, kylmyydetkin, --

Silloin ruokaa, juomaa saa

Varjon, vaattehetkin.

Ymmärräthän nyt jo nuo

Ilman selitystä.

Halun kai ne sulle tuo,

Hyvään mieltymystä,

Halun Herraan uskomaan,

Mielen Hältä pyytää

Tarpeet kaikki kohdastaan?

Epäilyyn ei syytä.

Tarpees tyyni ilmi tuo,

Uskoin ano niitä!

Armo-istuimen käy luo! (Hebr. 4: 16)

Ei Hän suutu siitä.

Vaikka anot ahkeraan,

Halus tunnustatki,

Tylyst' ei Hän vastaakkaan,

Armonsa suo ratki.

Seuraa, seuraa, syntinen,

Taivaan tiellä lasta!

Vaivaiselle köyhällen

On se mielukasta.

Sydämestä murheinen

Vilppiä ei kanna;

Käy siis tietä autuuden,

Synti ylön anna!

Kanna syntis Herralle,

Älä yhtään peitä;

Tuomioon sun saattaa ne.

Älä niitä heitä

Lymyyn pois vain selkäs taa:

Niill' on monta jalkaa;

Pian sun ne saavuttaa,

Vallan ottaa alkaa.

Lasten esimerkkihin

Käänny sydämestä!

Kuka kääntyy pikemmin

Kuin laps vääryydestä,

Jos hän vain saa aikanaan

Nuhdeneuvon jalon?

Sinä samoin käänny vaan

Kautta armon valon!

Nuhteet erinomaiset,

Neuvot, manaukset

Antaa Herra vakaiset

Ynnä liikutukset. (2 Tim. 3: 16)

Älä mieltäs paaduta, (Ps. 95: 8)

Kuule Herraa taivaan!

Jos et kuule, joudutpa

Ijäisehen vaivaan.

Laps myös kurituksellen

Alttiiks itsens antaa,

Nöyrin mielin isällen

Käteen vitsan kantaa,

Vikaa anteeks anoopi

Vanhemmilta vielä,

Kyynelissä kylpeepi

Vaan ei vitsaa kiellä.

Ansaitsethan sinäkin

Vitsaa Jumalalta; (Ps. 130: 3)

Pyydä päästä kuitenkin

Vihan vitsan alta; (Ps. 6: 2. Ps. 143: 2)

Kanna vitsa Herrallen,

Tuomit' itses anna:

Ei sua rankaistuksehen

Ansios mukaan panna. (Hebr. 12: 5-11)

Ano, että armoa

Kurja sielus saisi,

Kauhun sijaan sinua

Herra riemuittaisi

Isällisell' armollaan

Kurituksen jälkeen

Eikä armon-oveaan

Panis sulta telkeen.

Hyvyytehen holhoa

Tule aina lasta, (Matt. 18: 5)

Tarkoin häntä varoa,

Ett'ei maailmasta

Pahennusta näkemään

Sattuis vaarallista (Matt. 18: 6-14)

Eikä pahaa tekemään

Ilman holhomista.

Tarvis on myös sielulles

Herran holhousta,

Että saisit onnekses

Hengen hallitusta.

Jesus, joka sieluista

Pidät hellän huolen,

Nöyriks lapsiks opeta,

Vedä kotipuoleen!

34.

Juudas.

Mitä antaa ihminen

Sielunsa lunastukseksi?

Voi, kuin nekin vaarass' on,

Jotk' on tulleet armohon!

Jumalan jo Juudaskin

Hyvin tunsi kylläkin,

Vaan kuin vähään rahaan hän

Hänet suostui myömähän! (Matt. 26: 15)

Ah, voi! Rahan rakkaus

Onpi sielun kadotus.

Maksun varsin pienen vain

Juudas sielustansa sai,

Takaisin hän senkin vei,

Sieluaan ei saanut, ei.

Vielä mieli monella

On kuin juuri Juutaalla:

Pyytää pettää Jumalaa

Mutta sielun kadottaa

Rahaa rakastaessaan,

Riistaa ahnehtiessaan.

Moni hyörii, pyörii vaan,

Kuolevan ei uskokkaan

Tänään, tänä vuonnakaan,

Sit' on huono muistamaan,

Mutta muistaa maailmaa,

Kokoo tänne tavaraa.

Moni, miten Juudaskin,

Tavaransa takaisin

Maailmalle lahjoittais,

Jos niin avun sielu sais.

Mailma vastaa hänellen

Kuten papit Juutaallen:

"Mitä siihen tuleekaan,

Katso itseäsi vaan!"

Murhe tulee suuremmaks,

Mailma sangen kamalaks.

Viimein tulee kuolema,

Hirttää murheen nuoralla. (Matt. 27: 3-5)

35.

Älä käy tuomiolle

palvelijas kanssa!

Mä olen suuri syntinen

Ja rikon Herraa vastaan.

En muuta saata tehdä, en,

Kuin pahaa ainoastaan,

Sentähden luodut päälleni

Kovasti kaikki kantaa.

Ei auta hyvät tekoni.

Kanteensa saatan' antaa;

Hän lausuu: "Herra Jumala,

Tuomitse paha palvelija

Seuraani kadotukseen,

Ijäiseen ahdistukseen!

Kuvasi pois hän vaihetti,

Katalan kaupan teki,

Synneissä oikein lainehti,

Vaikk' kiivautes näki".

Ja taivaat, tähdet kantelee

Mun päällen'. päivä sanelee:

"Säteeni sulle jalon

Toi lämpimän ja valon".

Maa, vesi, ilma sanovat:

"Tarpeekses meiltä tulivat

Sinulle ruoka, juoma,

Tuhannet lahjat kaikki muut

-- Ne kukin Luojan luoma --,

Eläimet kedon, yrtit, puut

Sun palveluksees suotiin,

Sä niiden herraks luotiin.

Vaan väärin käytit valtasi;

Siis hävitköön se peräti!"

Ja tuli tuima anoo:

"Hän poltettakoon minussa!"

Kaikk' ilman tuulet sanoo:

"Hän meissä saisi kulua."

Maa, meri ahnas janoo

Ja nielis kokonahan

Kuin Koran joukon pahan. (4 Moos. 16: 1-35)

Ah, kunne kurja kuljenkaan,

Ah, kussa avun, armon saan?

36.

Ei yksikään elävä ole

vakaa sinun edessäs.

En paeta

Voi, Jumala,

Kun uhkaa lakis pyhä. (Nah. 1: 6)

Mun näet läsnä, kaukana,

Mun tieni tunnet yhä. (Ps. 139: 1-12)

En seisoa

Voi vakaana

Edessä Herran hurskaan.

Mua armahda, oi Herra!

Mä vapisen,

Kun katselen,

Kuin syntejä on mulla;

Jos vaikka kuinka tahdon, en

Voi lohdutetuks tulla.

Ne kirjassas

On muistossas

Jokainen järjestänsä.

Mua armahda, oi Herra!

Kenenkä saan

Mä auttamaan

Nyt tässä tuskassani?

Rintaani kyllä lyön mä vaan (Luukk. 18: 13)

En pääse pahastani.

Ah! Surkeus

Ja ahdistus

Sydäntä sangen vaivaa.

Mua armahda, oi Herra!

Oi, Isäni,

Sä Poikasi

Soit edestäni kuolla.

Ah, ole aina kanssani,

Mun kurjan pysy puolla,

Mua opeta,

Näin lopeta

Mull' ovat turhat murheet!

Mua armahda, oi Herra!

Oi suloinen

Sä Jesunen,

Sun veres kallis, pyhä

On turva, vaha vakainen

Kaikessa hädäss' yhä.

Suo, että vaan

Siit' avun saan,

Niin kuolemall' en kuole! (Joh. 11: 25)

Mua armahda, oi Herra!

37.

Ei mikään taida meitä

Jumalan rakkaudesta erottaa.

Henki julkein,

Täällä kulkein,

Näki Jobin elämän

Iloiseksi,

Suloiseksi,

Suuttui siitä enemmän.

Ja hän soimaa:

"Siitä voimaa

Sinuun luottamaan hän saa;

Vaan jos sallit

Lahjas kalliit

Hältä pois, hän lankeaa".

Herra soikin.

Saatan' saikin

Nähdä jumalisuuden

Pysyväksi,

Kestäväksi,

Vaikka tahtoi kaataa sen. (Jobin kirja)

Niin nyt vielä

Sen, mi tiellä

Kulkee uuden elämän,

Herra totta

Hoitoons ottaa

Vaaroiss' aina enemmän.

Tietä taivaan

Me nyt aivan

Ensi kertaa kuljemme,

Maailmasta

Katoovasta

Taivaan riemuun riennämme.

Kyllä kaataa

Monta saatan';

Ylös, ylös uudestaan!

Ollaan hartaat

Sanan karttaa

Selvää, tarkkaa tutkimaan!

38.

Maailmassa on teillä tuska.

Ei muuta kuin

Vain suurin suin

Ne naurun, pilkan pahan

Osakseen saa,

Jotk' ilmoittaa

Uskonsa Jumalahan.

Jos Herran Henki vaikuttaa,

Niin mailma aina ahdistaa

Ja hengen perään kysyy. (1 Piet. 4: 12-14)

Apuna, Jesus, pysy!

Tiedänpä mä:

Kuin kerran sä

Mun ostit verelläsi,

Sä saatanan

Ja maailman

Myös voitat kädelläsi.

Siis Jesus rakas, laupeas,

Suo armos mulle armostas,

Vie vihdoin iloon taivaan!

Mä muutoin hukun aivan.

39.

En ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi.

Ken Jumalast' ei luovu, hän

Lapsesta vanhaan isähän

Useinkin ihmetellä saa,

Mitenkä Herra johdattaa (Ps. 37: 25)

Jo ensin täällä ajassa

Ja viimein vielä taivaassa.

Oi rakkautta Jumalan!

Hän antoi Poikans ainoan. (Joh. 3: 16)

Se oli sana alussa

Vaan ilmoitettiin lihassa. (Joh. 1: 1, 14)

Lihaksi tullut Jumala

On yksin mailman auttaja.

Me halajamme taivaasen

Perässä Herran Jesuksen. (2 Kor. 5: 8)

Hän rukoilee myös tähtemme:

"Oi Isä, ota tänne ne,

Joill' on jo mieli muuttunut

Ja syntiin, mailmaan suuttunut!" (Joh. 17: 24)

Hän Isän tykö tultuaan

Lähetti Henkens maailmaan

Omistaan vaarin ottamaan,

Taivaasen luokseen tuottamaan.

Siis olkaamme, me murheiset,

Kuitenkin aina iloiset! (2 Kor. 6: 10)

Pois maailmasta luopuneet

On Jumalasta juopuneet,

Ei mailma heitä tunnekkaan;

He tuntee tuskin toisiaan,

Käydessä tiellä kovalla,

Kun silmät viel' on peitossa. (2 Kor. 3: 15, 16. 1 Sam. 16: 17)

Uus virsi Vapahtajasta

Jo alkaa täällä ajassa.

Sen perussäveleenä on

Jesuksen kuolo viaton,

Ja siin' on selvin näytetty,

Ett' on jo kaikki täytetty.

Nyt luonto, järki pimenee,

Vaan sielun silmät aukenee,

Ja pyhät halut nousevat, (Matt. 27: 45)

Ne Herraa kunnioittavat.

Myös halkee silloin sydämet,

Ne olkoot vaikka kiviset.

Vaan tekopyhä pakenee,

Hän varsin pelkää, vapisee.

Hänellä oma pyhyys on;

Hän tästä siis on osaton.

Hän elää omass' uskossaan;

Ei Herra häntä tunnekkaan.

40.

Valvokaa ja aina rukoilkaa!

Sielu rukoilee

Sekä riitelee

Vastaan himoja, (Gal. 5: 17)

Joita saatana

Siina virittää,

Pyytää piirittää,

Kun et huomaitse;

Siis sä rukoile!

Mailman iloissa

Salaa saatana

Aina vaikuttaa,

Pyytää saavuttaa

Sielun satimeen,

Iloks itselleen.

Muista, sielu, se!

Valvo, rukoile! (Luukk. 21: 36)

Mailma kavaltaa,

Voi sun langettaa.

Viel' on elossa

Käärme kavala,

Eevan pettäjä,

Alast' jättäjä.

On siis tarvista

Aina rukoilla. (1 Tess. 5: 17. Luukk. 18: 1)

Ole valvova

Kaikiss' oloissa!

Älä lihaa vaan

Päästä valtaamaan!

Mailmaa meluineen

Karta kaikkineen

Hengess' iloitse,

Valvo, rukoile!

Mailmaa ihailleet

Saavat kyyneleet

Kyllä perässä

Aina hädässä:

Mailma auttamaan

Ei sua saavukkaan.

Siis sä hylkää se,

Aina rukoile!

Mailman onnea

Sitä tavoita,

Paljon lupaavaa,

Kaikki ottavaa!

Mailman tavara

Myös on katoova.

Unhota siis se,

Aina rukoile!

Mailman kunnia,

Myrkky makea,

Älä tuotakaan

Etsi ollenkaan!

Ei se sammuta

Sielun janoa.

Jätä pois siis se,

Aina rukoile!

Aika kiiruhtaa,

Elon lopettaa.

Siis sä aikanas

Valvo asias!

Huono lihan työ (Gal. 5: 19-21)

Hylkää: joutuu yö. (1 Piet. 4: 3, 7)

Muista, muista se,

Valvo, rukoile!

Katso kaunista

Maata, taivasta, (Ilm. K. 21: 1)

Kunne kulkevat

Kaikki hurskahat

Läpi maailman

Korven kamalan!

Turvaa Jesukseen,

Ryhdy rukoukseen!

Pidä tallessa

Taivaan tavara, (Ilm. K. 3: 11)

Älä tavaraan

Vaihda katoovaan!

Halut häijyt lyö,

Estä lihan työ,

Mutta Hengen työt (2 Gal. 5: 22, 25)

Tee vain päivät, yöt!

Valvo alati

Tässä työssäsi;

Riennä sotimaan

Vähäks aikaa vaan, (Es. 6: 11-18)

Niin saat kruunun sa, (1 Kor. 9: 25)

Palmut kauniit ja (Ilm. K. 7: 9)

Taivaass' ijäti

Kiittää Herraasi.

41.

Rukous.

Vanhurskaan rukous voi paljon,

koska se totinen on.

Kaikkinaisen kiusauksen

Kautta käy tie rukoukseen.

Aivan taivaan avaimeksi

Hurskaat rukouksen keksi.

Tuulen voiman on se vienyt,

Sen on monen koetus tiennyt.

Sudeltakin suun se sulkee:

Susi suistettuna kulkee. (Dan. 6: 10, 21, 22)

Kalliotkin se asettaapi,

Vuoret myöskin musertaapi,

Särkee varsin vasaralla,

Aivan käsin koskematta.

Avaa vankihuonehetkin,

(Ap. T. 12: 5-10 ja 16, 25, 26. I Kun. 17: 17-23)

Herättääpi kuollehetkin, (Ap. T. 9: 36-41)

Halkaisee myös meren vedet, (2 Moos. 14: 10, 15, 16, 21, 22)

Sitoo Herran vihan kädet. (2 Moos. 32: 7-14)

Josua jo aikanansa

Soti rukouksellansa. (Jos. 10: 12-14)

Aurinko siit' alallansa

Seisoi ihastuksissansa. --

Rukous on uskon silta,

Jota myöten joka ilta

Mennä voimme kevyisesti

Yli suruin iloisesti.

Syleillä myös Jesustamme

Voimme rukouksellamme.

Rukous on myös se tykki,

Jolla tappaa vielä nytki

Uskovainen viholliset,

Ulkonaiset, sisälliset. (Es. 6: 11, 18)

Rukoile, niin Herra kuulee! (Ps. 50: 15. Joh. 16: 23. Matt. 7: 7)

Rukoile, niin palaa, tuulee! (1 Kun. 18: 36-38. 2 Kun. 1: 10)

Rukoellen Eljaan henki

Herralta sai satehenki. (1 Kun. 18: 42-45. Jaak. 5: 17, 18)

Kun sua ohjaa Henki taivaan,

Täyttyy pyyntös varmaan aivan.

Riemuvuoden pasuunalla,

Uskon äänen huminalla

Jerikossa muurit raukes,

Jotta joka paikka aukes. (Jos. 6: 12-14, 20)

Eljas rukoili, ja veipä

Kaarne hälle lihaa, leipää. (1 Kun. 17: 1, 6)

Daniel ei nälkään kuolla

Saanut Baabelissa luolaan:

Habakuk kuin vahva tuuli

Ruokaa toi; näin Herra kuuli. (Baab. lohik. 31-38)

Kananean voima totta

Anoen ties avun ottaa. (Matt. 15: 21-28)

Hän, hän anoi monen kerran,

Kunnes heltyi sydän Herran.

Sarpatiss' ol' leski kanssa,

Jauhopivo vakassansa;

Rukoillen hän nautti niitä,

Eikä loppuneet ne siitä. (1 Kun. 17: 10-16)

42.

Ei puheessa, vaan voimassa.

Oikea uskon elämä

Ihmisess' on elävä;

Ei se ole puheessa,

Se on yksin voimassa.

Jolle Herran Hengen suo,

Uuden luonnonkin Hän luo. (Kol. 3: 10)

Joka elää Hengessä,

Hän saa voimaa, väkeä.

Uutta kieltä puhutaan,

Missä luonto uus on vaan:

Sit' ei mailma ymmärrä,

Sitä järki käsitä. (1 Kor. 2: 14)

Eriseurat siittää se,

Kun ei Henki hallitse;

Siksi, rakkahani, te

Rakentakaa uskonne

Aina Herran Hengessä,

Sillä Hän on väkevä.

Joka pyhän Hengen saa,

Ei se mieli seisahtaa:

Muitakin se matkahan

Tahto tielle taivahan;

Hänessä on rakkaus,

Se on uskon omaisuus.

Miss' on tämä omaisuus,

Kuulijaisuus siinä uus;

Parempi se uhria, (1 Sam. 15: 22)

Lausuu Herran profeetta;

Rakkaus myös täyttää lain, (Room. 13: 10)

Kuin jo lasna kuulla sain.

43.

Raadollisten ilosta Herrassa.

Iloitkaa aina Herrassa! Ja

taas minä sanon: iloitkaa!

Surulliset Siionin,

Mesekissä muukalaiset,

Majoissa kun Kedarin,

Täytyy olla asuvaiset; (Ps. 120: 5)

Sielut, jotka armoa

Halaa Jesuksen,

Sielun sulhasen:

Iloitkaamme

Murheissamme;

Kanssamme on nytkin Hän. (Matt. 18: 20 ja 28: 20)

Kaikkinainen huonous,

Jossa morsian riutuu, räytyy;

Oma suuri turmelus,

Jota aina tuta täytyy;

Vaivat tämän elämän, (2 Kor. 4: 17)

Paha maailma,

Itse saatana:

Ei ne tästä

Ilost' estä,

Ett' on Ylkä seurassa. (Room. 8: 18, 38, 39)

Viheliäisyys peljättää

Ynnä tunto turmeluksen.

Kuorma kyllä väsyttää

Alla monen koetuksen.

Vaan kun, sielu, uskossa

Tässä vaivassas,

Heikkoudessas

Herraa alat'

Etsit, halaat,

Heti on Hän apunas. (Ps. 50: 15)

Armon Henki kirkastaa

Veren armon turvaksemme,

Haavain turviin pakottaa

Pakenemaan hätinemme.

Ja ken sinne pakenee,

Avun aina saa:

Jesus armahtaa,

Murheen retken,

Himmin hetken

Sijaan Herrass' ilon saa.

Taivahan tien kaidan sen,

Jota uskovainen kulkee,

Epäusko sydämen

Toisinansa varsin sulkee,

Aivan umpeen tukitsee.

Jesus avaa sen;

Häntä, sielunen,

Kiitä, mennen

Niinkuin ennen

Tietä myöten iloiten!

Vaivaloisuus rasittaa,

Kun niin sielu horjahtelee;

Sydän pahaa uhkuaa,

Pelkää taas ja ajattelee:

"Nyt jo Herra hylkäs mun". (Jes. 49: 14)

Vaan kun vaivassaan

Armoj' anomaan

Sielu ryhtyy,

Silloin yhtyy

Jesus häntä tukemaan.

Horjuvassa haahdessaan

Sielu raukka kilvoittelee,

Meren aalloill' ollessaan

Sinne tänne horjahtelee,

Pelkää haaksirikkoa,

Toivoo satamaa

Mutta unhottaa,

Että aivan

Hyvin laivan

Itse Jesus johdattaa.

Kiusauksin saatana

Tahtoo uskon aivan kaataa,

Tulisilla nuolilla

Epäilykseen sielun saattaa.

Mut kun sielu Jesusta

Avuks huutaa vaan,

Apu annetaan,

Armo koittaa,

Sielu voittaa

Veren kautta voimakkaan. (Ilm. K. 12: 11)

Murheen pätsiin heitetään

Sielu, ruumis kokonansa,

Armo aivan peitetään,

Tuomio uhkaa hirmuillansa,

Tuskat ruumiin runtelee,

Soimaa tuntoa,

Kuolon kauhuja

Saa vain nähdä

Eikä tähdä

Kuin vain lopun hirmuja.

Vaan kun sielu tuskassaan

Avuksensa Herraa huutaa,

Turvaa yksin armoon vaan,

-- Silloin Herra kaikki muuttaa:

Murheen pätsist' auttaa pois,

Sielun lohduttaa,

Mielen virvoittaa,

Sanan kautta

Uskoon auttaa,

Ruumiin tuskat lopettaa.

Jumalassa riemuitkaa

Hänen johdatuksestansa,

"Herran kiitos!" veisatkaa

Hänen ihmeavustansa,

Toivossa myös iloitkaa:

Murheet Mesekin,

Majat Kedarin

Vaihtuu maahan

Rakkaampahan,

Taivaallisiin majoihin! (Luukk. 16: 9)

Rakas Jesus, vahvista

Vaarain alla sieluamme,

Kuolemassa kirvoita

Syntisurkeudestamme,

Hengess' auta valvomaan,

Uskoss' ainiaan

Sielun turvaamaan

Rukouksin,

Anomuksin

Yksin ristinkuolemaan!

Kiitos Herran olkohon!

Kuningas Hän armollisin

Kansansa vie lepohon

Käsivarsin voimallisin, (5 Moos. 33: 27)

Uskon teillä harjoittaa,

Oikein opettaa,

Tarpeess kurittaa,

Läpi vaivan

Iloon taivaan

Ihmeisesti johdattaa.

44.

Tänäpänä.

(Sävel: Maa suur' ja avara).

Jo tänään, sielunen,

Käy tielle kaidallen! (Hebr. 3: 13)

Ei sulle lupausta

Päivästä suoda muusta.

Huomenna kenties tässä

Et ole elämässä.

Jos niin et, sielu, tee,

Kun Herra tuomitsee;

Silmänsä tarkat ovat,

Lain käskyt pyhät, kovat; (Ps. 95: 7, 8)

On aika malttaa mieltä,

Palata synnin tieltä.

"Ah, mistä alkaisin?"

Halaja ensinkin

Vain Isäs luokse tulla

-- On leipää tarvis sulla -- (Luukk. 15: 17)

Rukoillen Jesust' aina:

Hän voimaa sulle lainaa.

Salaiset syntisi

Myös laki kiroopi, (5 Moos. 27: 26)

Niist' yltyy Herra vihaan;

Siis älä luota lihaan,

Vaan Jesus yksin auttaa

Kuolonsa kalliin kautta.

Hän täytti koko lain;

On rakkaus Hän vain.

Siis ajattele sinä:

"Jos Hänet hylkään minä,

Niin tulen tuomituksi,

Ijäti kirotuksi".

45.

Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

(Sävel: Maa suur' ja avara).

Sanoa tahtoisin,

Kuink' armon tavoitin,

En ymmärrä vaan sitä,

Miks Herra huolen pitää

Minusta yli toisten

Parempain, suurenmoisten.

Niin huono olen mä,

Ett' alan nääntyä;

Vaan sieluni kun nääntyy,

Niin puoleeni Hän kääntyy,

Katsahtaa, armahtaapi

Ja sielun virvoittaapi.

Ja sielu riemuitsee,

Riemuissaan laulelee.

Vaan kun Hän armon salaa,

Taas sielu sitte palaa

Silmäämään itseänsä

Ja viheliäisyyttänsä.

46.

Ole heidän käsivartensa varahin niin myös

meidän autuutemme murheen ajalla!

(Sävel: Ah, sielun', anna vallit' Herran).

Murheella muistan elämääni:

Se tähän ast' on kulunut

Synneissä suuriss' alinomaa,

Mä niissä olen riehunut.

Nyt taakseni käyn katsomaan...

Voi, jos ei mua oliskaan!

Mua pelko pyytää maahan painaa

Ja murheen aallot vaivuttaa,

Kun syntiä tein armon päälle,

Yllyttäin vihaan Jumalaa.

Parempi, jos en ollenkaan

Olisi tullut maailmaan.

Oi, Herra Jesus, joko tunnet,

Kuink' olen aivan saastainen,

Puoleeni armokasvos käännä,

Lepytä Isä vihainen!

Rukoilen sydämestäni,

Ah, armahda, oi, Herrani!

Maailma meitä pilkkaa, polkee,

Se osa meille sallitaan;

Vaan kerran päästään tuskan alta,

Kun seuraamme me Sua vaan.

Oi, Jesus, kuule taivaassa,

Kun valitamme vaivassa!

Ei Jobin vertoo Itämaalla

Havaittu Herran pelvossa:

Hunajan hälle vuoret vuoti,

Häll' oli riistaa, mainetta.

Vanhuskin nousi, vaikeni,

Kun saapui hän ja puheli.

Vaan ilma yltyi, pauhu paisui,

Jo myrsky riehui raivoten,

Ja paha henki ilman alta

Sai Jobin suureen murheesen.

Hän tuhkaan istui sairaana,

Vaikk' oli Herran huomassa. (Jobin kirj. 1 ja 2 luku)

Niin lopun ajalla myös tällä

Nyt villitykset pauhaavat;

Ne myrskyn lailla raivoavat

Ja kaikki maahan tallaavat;

Myös paisuvia pahoja

Myrkyllään nostaa saatana.

Jos vaikka aasit surmaisitkin

Ja kamelitkin kuoletat

-- Kun niitä rakastamme raukat --,

Niin säästä sielut katalat!

Sun tykös itkein huudamme,

Lähetä Henkes luoksemme!

47.

Meidän Jumalamme tykönä on

paljo anteeksi antamusta.

Nyt ihmettä tuhlaajapojasta kuullaan:

Kun köyhyydessä hän nääntyy

Ja verhoa puuttuvi hältä ja ruokaa,

Niin isänsä luokse hän kääntyy.

Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,

Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Hän nousevi, jättäen laidunpaikan,

Joll' äsken sikoja kaitsi,

Ja käy isän armahan kotoa kohden,

On lempeä, hoitoa paitsi.

Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,

Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

Suin itkevin lausuvi hän isällensä:

"Mua ottaos luoksesi vielä!

Mun nälkää, janoa kärsiä täytyi,

Ja vaipua tahdoin tiellä".