SEXTUS (hampaittensa välistä): Pelkään, myöskin _minä_ olen suvustani
huonontunut. — (Nauraa katkerasti.) Mutta kun tulen kuninkaaksi, käsken
ensin katkaista kaulan sinun mieheltäsi.
LUCRETIA: Silloin palkitset sinä huonosti kestiystävyyden, jota olet
nauttinut hänen kattonsa alla.
SEXTUS: Ja sinut itsesi raastatan minä Tarquiniusten palatsiin
Palatinumille. Hahhah! — Hyvää yötä! Tervehdi miestäsi minulta ja sano,
että hän on voittanut vetonsa!
(Heittää vaipan hartioilleen ja menee nopeasti perälle. _Lucretia_
katsoo hänen jälkeensä päätä pudistaen. Korjaa sitten ruoan pöydältä,
katsoo vielä hänen jälkeensä, ottaa lampun ja poistuu vasemmalle. —
Hiilos takassa on hiipunut hiljalleen. Näyttämö on nyt miltei pimeä).
(_Sextus_ tulee takaisin. Kuiskaa: "Lucretia!" Hiipii vasemmalle ja
kuuntelee henkeään pidättäen. Ovi aukenee, _Lucretia_, yöpuvussa ja
lamppu kädessään, ilmestyy kynnykselle.)
(_Sextus_ väistyy nopeasti vasemman puolisen taustan pimentoon.)
LUCRETIA: Unohdin sulkea oven.
SEXTUS (kuiskaten): Lucretia.
(_Lucretia_ menee perälle, sulkee oven ja palajaa takaisin vasemmalle.
Ovi vasemmalla jää hänen jälkeensä hiukan raolleen. Kapea valoviiva
tunkee siitä näyttämön etualalle.)
(_Sextus_ hiipii jälleen esille piilopaikastaan. Kuiskaa: "Lucretia!"
— Tuli sammutetaan. _Sextus_ odottaa vielä hetkisen ja syöksyy sitten
nopealla liikkeellä vasemmalle.)
Esirippu.