TULLIA: Tarquinius: huomenna menet sinä kuninkaallisessa puvussa
Curiaan.
TARQUINIUS (miettien): Mutta jos he ajavat maanpakoon minut?
TULLIA: Sinulla on ystäviä senaattorien keskuudessa. Muut tyrmistyvät
ja pelkäävät henkeään.
TARQUINIUS: Mutta kuningas? Mitä sanoo kuningas?
TULLIA: _Sinä_ olet kuningas!
TARQUINIUS: Mutta...
TULLIA (hymyillen): Ei mitään _mutta_ enää. — (Vaientaa hänen suunsa
suudelmalla. Kuiskaten:) Ensi yönä olen minä sinun kuningattaresi.
(Syleilevät.)
Esirippu.