-- _Rubei elämähh_ t. "rupeis asumaan." -- _Nimittijätschov_ t.
"nimitettävänä", on oikeemmin sanottu, kuin "hän (häntä) pitä (pitää)
kutzuttaman" (kuhuttaman). -- "Joka kuzutan" (jota kohutaan)
-- "Nazareuxexi" -- eiköhään oisi parempi sanoa "Nazarilaiseksi?"
* * * * *
Perustus-kielen tutkiat, Jumalan-sanan tomittajat, Suomen-kielen
harjoittajat ja joka selvä Suomalainen otan minä toistajaksi -- mikä
näistä Suomalaisista keännöksistä on paras? Mikä on perustus-kielen
mukainen? Ja mikä on soveltuva meijän kieleemme? Missäpä löytyypi
tässä Karjalaisen suomentamuksessa tätä _Venäjäntelämistä_, tätä
huolimattomuutta, ja kielen tuntemattomuutta, josta häntä syytetään ja
häväistetään; ja missä tavataan, toisin puolin, sitä arvoa ja ansiota,
joka oisi löytyvä meijän keännöksessämme -- josta niin paljon puhutaan
ja kehutaan, ja josta moni ylpeilöö, kuin lausuu Suomen kielen
kirjuttamisesta.[249]
Tällä tutkimisellani olen tarkoittanut kahta asita, kumpainenkin varsin
merkittävä -- kielen-tarinamuksessamme. Yhestä puolesta, olen pitänyt
velvollisuuekseni, tehä oikeutta tällen kunnioitettavallen,
tuntemattomallen[250] Karjalaisellen, soimattu varsin viattomasti minun
Ystävältäni ja Moamieheltäni; ja luen kunniakseni, tämän kautta tulleen
tuntemaan miehen, joka sekä kielen kirjuttamisestaan että Jumalisen
sanan Suomentamisestaan, on, näinnä aikoina, enin arvattava kaikista
meijän kielen-toimittajoistamme; ja jonka monet tievolliset että
kansalliset ansiot, moamiehiänsä valaisemaan, levittämään Ristikunnassa
tietoa ja toellista Jumalan tuntemista, ei alenek eikä tummenuk
joutavasta ja laimattomasta panettelemisesta. Kaikkein Suomenkieleen
halullisten moamiesten puolesta soisin minä, hänen ei lakkavan
työskentelemisestä näissä harjoituksissaan; mutta, että hään vielä
vastakin toimittaisi meillen käsi-tekojansa, ei ainoastaan näissä
henkellisissä, mutta myös muissakin tievollisissa aiheissa -- tekeein
tätä kielemme voitoksi, kansan kunniaksi, ja yhteiseksi hyövytykseksi.
Toisestapäin kahtoin, olen minä, tällä tarkeemmalla
kielentutkimisellani, tahtonut tarkoittoo moamiesten mieltä
yhteen asiaan, joka kussaik Ristillisessa kansakunnassa on
tarpeellisin, nimittäin hänen henkelliseen mieli-valaistukseen.
Jos muissa muka kirjoissa kahotaan tarpeelliseksi, nouattamaan
selkeyttä ja somaisuutta, sekä kielen että asian puolesta -- miten
tarpeellisempi eikös tätä siitten voaitaan tässä Ristin Uskon- ja
Opin- peä-kirjassa, joka on perustus kaiken meijän autuuen, jota
mainitaan _Jumalan-sanaksi_, ja kussa joka puhe punnitaan, ja arvataan
joka mutka.[251] Tässä ei ouk ollenkaan kysymystä hänen sisällisesti
Jumalallisesta arvosta, meijän Uskomuksemme peä-toteista, m.m. heitä
kyllä kaikittain arvataan ja tunnetaan; mutta puhe on ainoasti, millä
tavalla tätä Jumalan sanoa Suomeksi toimitetaan, kielellisessä
tarkoituksessa, jott'ei tätä sanoa, joka on selkiä ihestään, tehtäisiin
selittämättömäksi, ymmärtämättömällä kielen-käyttämisellä -- sekä
Suomen että perustuskielen puolesta.
Valitetaan aina ettei luetak kyllä tätä henkellistä kirjoa, mutta ei
sanotak syytä tähän vastahakoisuuteen. Harvat meijän vallas-väestä ja
ymmärtäväisen kansan seävystä mieltyyvät semmoiseen kirjaan, kussa
meijän henkelliset asiat toimitetaan kelvottomalla ja selittämättömällä
kielellä.[252] Yksinkertaiset lukee, eivätkä ymmäräk. Koko papillinen
seäty, jonka asia on selittämään ja toimittamaan meillen näitä taivahan
toteita -- mitenkähän tätä tehnöön, kuin heijän peä-kirjansa, jota hyö
hyväksi kiitteä, sekä kielestään että keännöksistään on näin
viheliäinen ja puutoksen alainen? Merkillinen on että näillä ajoilla,
jollon niin paljon on tehty valaistuksen levittämiseksi muissa
tieto-muksissa, tehhään näin vähä näissä henkellisissä; ja koko kumma,
että kansan autuuen oppi ei ouk tullut kielen puolestakaan korjatuksi
ja paremmin harjoitetuksi, kuin oli satakunta vuotta siitten.[253]
Koska Englannin Bibla-Toimitus-kunta ensin rahallansa autti, ja
kirjoillansa yllytti meitä levittämään Jumalan sanan parempata
tuntemista Suomenkin moassa uusiin Roamattuin painattamisella, koska
yksinnäiset että yhteiset rahan-koottamiset tähän tarpeisehen
tarkoittivat, niin lie heijän mieli ollut, soaha tämän opin-kirjamme
oijaistunneeksi, ja paranetuksi niistä kielen virheistä ja
villityksistä, jotka turmelivat Jumalan sanan meillen, ja jotka löytyi
näissä vanhoissa painoissamme. Tätä oisi monikin toivonut, liiaksikin
koska tätä uutta muka painamista ei ainoastaan aivotettiin hyväksi
tämän aikuisillen, mutta tulevillenkin suku-kunnillen, ja sen tähen
tehtiin pysyvillä yhteen-juotetuilla paineilla (med stående stilar).
Korjoammehan myö vuosittain huoneitamme, voatteitamme, ja muita
tarpeitamme, -- miksemme kielteämmekin korjoa, ja näitä henkellisiä
tarpeitamme niissä kirjoissa kussa heitä toimitetaan meillen? Vai
luultaneenko niiten miesten olleen Ennustajoita, eli muita heijän
mokomia, jotka ensin toimittivat meillen näitä Suomennoksiamme, jotta
heijän muka suussa oisi jotakuta Jumalista, johon meijän ei sopisi
puuttua?[254]
Tahi uskottaneenko Jumalan sanan kadottavan arvonsa ja voimansa, jos
sitä toimitettaisiin selvemmellä ja kunnollisemmalla kielellä? Eli --
mitä uskotten syyksi tähän puuttumattomuuteen meissä, soaha tämän
autuan kirjan kunnollisesti Suomeksi toimitetuksi? Syy siihen on
epäillämätäk tämä meitä häväistävä huolimattomuus omasta puheestamme,
joka sallii hänen moahaan sortamista. Niinkuin tätä ei kahotak
miksikään muissa asioissa, niin tätä arvataan, henkellisissäkin,
halvaksi ja kelvottomaksi. Tuosta neätten jo esimerkin vahinkosta,
toisella puolla, ja voiton -- toisella, tästä meijän kielen
polkemisesta vai ylösharjoittamisesta kirjallisessa tarkoituksessa.
Tästä on selitettävä (jota muuton oisi kamala ehkä ymmärtämään) että
painettiin uuestaan näitä kehnoja keännöksiä, vaikka meillä on kahet
(ellei kolmet) Piispaat,[255] Neuoittelemuksineen (jemte sina
konsistorier) jotka pitivät huolta heijän julkenemisesta. Tästä on
ymmärrettävä, että vaikka meillä on vähimmäksikin seihtemättä sataa
pappia, joihen virka voatii heijät toimittamaan, ja meillen
selittämään, näitä Roamatun sanoja, joita vuosittain luetaan ja
luetetaan, niin eivät ouk niin paljon työskentelleet tässä Herran
viinan-tarhassa, että oisivat ies kitkenneet ja pois-noukinneet ne
takiaiset ja orjan-tappurat, jotka tärväävät tämän henkellisen laihon;
mutta kiittäävät hyväksi tämän vanhan kylvön, peästäksensä tekemästä
uuen, ja ylistäävät tätä kelvotonta kielen-käyttämistä, jota
kunnioittaavat sitä uhommin, kuta vähemmin ovat miehiä sitä
käsittämään.[256] Tästä meijän vanhasta Suomennoksestamme, ja hänen
puolistajoista, sopii -- niinkuin _Cicero_ sanoo: "_Quod item in
poëmatis, et picoris usu evenit, in aliisque compluribus, ut
delectentur imperiti, laudentque ea, quæ laudanda non sunt, ob eam,
credo, caussam, quod insit in his aliquid probi, quod capiat ignaros,
qui iidem, quid in unaquaque re vitii sit, nequeant judicare_".[257]
Paljastaksemme tätä kielen kehnoutta, ja avataksemme heijän silmiä
jotka eivät niäk asiassa totuutta, olemme uskaltanneet ottoo
koittelemuksemme alle tutkittavaksi -- yhen luvun meijän äsken
painetusta Uuvesta-Testamentistämme, ja variten vasta valinneet kirjan
alusta, kussa on arvattava, kielen käyttäjöin enin toimeensa
tarkoittaneen hänen Suomentamisessa. Työ oletten löytäviä harvaat
värsyt, kussa ei tavatak isoja virheitä ja puutoksia, sekä kielen että
keannöksen puolesta; ja ouoistutten ehkä että, vielä näinnä päivinnä,
Jumalan sanaa pietään tällaisessa harjoitamattomassa tilassa. Se tuloo
luettavaksi meillen häpiäksi, että tämä Karjalainen, synkästä
Venäjästä, on näissä asioissa osottanut parempoa tointa, kuin myö
Suomen-miehet;[258] ja meillä on tok' omat Opistot ja opin-laitokset,
meillä löytyy monet Biblan-seurat[259] meillä palkitaan variten vasta
ison joukon Oppineita ja Opettajoita varsin näissä perustus-kielissäkin
-- ja meillä on vieläik Suomen-kielinen Luettaja Opistossamme,
Suomen-kieliset Tulkit hallituksessamme, ja -- kuitenkin heitetään
peäasioa toimittamatak; nimittäin Jumalan sanan käyttämistä _selvällä
kielellä_.[260]
Tämä meijän Roamatun Suomentamus-juttu pois-juohutti meijät puhumasta
näistä Karjalaisista, joihen kieltä olemme tässä tarkoittaneet.[261]
Heijän olosta ja elämästä tunnelmin varsin vähä.[262] _Joh. Gottl.
Georgi_, joka jo v. 1770 matkusti Venäjän moassa, kirjuttaa kirjassansa
_Beschreibung des Russischen Reichs_ (Painettu Königsberg 1798, 2 T.)
p. 167, _Tvérin_ Kuvernista: "Isompi osa asujammista, tämän Kuvernin,
on jo kauan ollut Venäläisiä.[263]; Beschelzkissa, ja muutamassa
toisessakin moakunnassa (kretsar)[264] löytyypi myös paljon
_Inkermoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoriloita_, kaikki, muutama ehkä
mainihtamata, ovat Venäjän 'uskoisia'. Siitten puhuu hään (179 p.)
varsin tästä _Beschetzkin_ moakunnasta, ja sanoo; (ensin kaupunnista)
Beschetzk on raketta Mologan kymin varrella. Tvéristä luetaan tähän 121
(Venäjän) virstoa, pohjan itä-pohjosehen. Tässä löytyy 459 taloa, ynnä
152 (kauppa-) puotia, ja vanhoin Sotamiesten elatos-kyleä (eine
Invalidenslobod)." Siitten puhuu hään moakuunasta, ja sanoo:
"Viimeisessä väen luvunlaskussa löytyi tässä moakunnassa 38,192
miehellistä henkeä, ja 38,651 vaimollista, eli yhteesehen 76,807
asukasta [265]. Miehistä oli 205 Vallas-väkee, 12,681 Herran- ja 24,401
Ruunun-talonpoikoa (mitenkähän tämä lasku käynöön?) Suurin osa
talonpoijista ovat _Ischorilaisten_ sukua. Tässä moakunnassa löytyy 71
kirkkoa, 66 Vapaallista Herras-kartanoa, 219 Herroin alasta, ja 337
Ruunun alasta, kylee, 1 Palttinan kutomus-paikkoa, 1 Lasin
sulaus-majoa, 1 Vihtril-öljyn kiehutus-huonetta, ja 2 pientä hevoisten
kasvatos-paikkoa."
Niistä _Novgorodin_ Kuvernissa löytyvistä Suomalaisista, luetaan
p. 146: "Leänin asujammet ovat jo aikoa olleet isommalta osaltaan
Venäläisiä, niissä pohjoisimmissa moakunnissa[266] löytyy myös paljon
_Inkerinmoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoria_, joista muutamat ovat
vieläik Lutheriläisiä, voan toiset jo ruvenneet Venäläiseen uskoon."
Niistä _Pleskovin_ Kuvernissa[267] asuvista Suomalaisista kirjuttua
hään p. 135: "Asukkaat (tässä Kuvernissa) ovat jo kauan olleet
enemmältä osaltaan Venäläisiä; mutta löytyypi myöskin paljon
_Ischoriloita_, luoteisemmassakin moakunnassa Lettilöitäkin".
Mutta se ei ouk ainoastaan näissä, tässä nyt nimitetyissä, Venäjän
pohjoisemmaisissa Kuvernissa kuin löytyy Suomalaisia, heitä kuuluu
vielä löytyvän muuallakin, vähä kussakin paikassa, hajoitetut ympäriin
tässä laveassa valtakunnassa. Kuulin Köpenhaminassa, vuonna 1824, Herra
Opettajan _Rask_ toistavan, tavannesek välittäin aina Suomalaisiakin,
kuin hään, kulkeissaan läviten Venäjän moan, matkusti Persiaan päin.
Hyö olivat asunneet itekseen, omissa kylissään, erillään Venäläisistä,
isoissa mehissä, kussa, puhuissaan omoa kieltänsä, elivät meijän moan
tavalla. Muuta ei häänkään heistä tuntena. Tiijetään Tarinamuksestamme,
tavan muinon olleen, sota-aikoina, Suomesta ja Virosta pois-kulettoo
paljon moa-rahvasta, jota vietiin Venäjäseen, kussa hajoisi niin ettei
tiijätäk -- mihin lie joutunnut. Eivätkä myökään ouk paljon heistä
kysyneet. Ei niinkään paljon, että oisimmo ies kuulustellut näistä
vanhoista moamiehistä, jotka ovat omaisiamme. Myö elämmö heistä samassa
tietämättömyyessä kuin tästä Ruohtiin, Noriin, ja Amerikkaan
pois-joutuneesta Suomalaisesta suvusta. Kuin käveltiin heinän-karvoja,
kova-kuoriaisia, ja linnun-poikia ettiskelemässä meren Mustan
rannoilla, niin eihään tuo oisi ollut poikessa, kuulustella näitä
tien-varrella siellä löytyviä Suomalaisia kansoja. Mutta niin se on
ainaik: sillä, jolla ois hyvä tahto, ei ouk vara ja tilaisuus; ja jolla
toas tätä löytyy, sillä puuttuupi mieli! Myö olemme kirjoista kyllä
hakeneet tietoa heistä, niin paljon kuin suinnik mahollinen; mutta sitä
ei soa täyvellistä, ilman siellä käymätäk.
Ensimmäisessä Osassammo luettiin jo 392:sellä puoliskolla, näihen
Suomalaisten 1718 vuuen paikoilla, olleen kaupaksi _Tartarin_ ja
_Bucharin_ maissa, _Mustan ja Kaspin_-meren tienoilla. Soahaan vasta
kuulla muutaman osan heisiä kulkenneen _Bogin, Dnisterin, Pruthin ja
Donauin_ virtojen poikki ja yliten _Balkanin_ vuoria, tunkenneen
_Turkinkin_ moahan; samonneen _Constantinopeliin_ ja sieltä _Bosphorin_
salmen ylitek vajuneet _Aasiaan_; kussa hajoisivat muihin äkkinäisten
kansoin joukossa; mutta joista vielä tavataan _Anatolian_ moassa monta
kylee selväitä Suomalaisia _Smyrnan_ kaupunkin seytyvillä.
Mitä nyt näistä Venäjän eteläisimmissä maissa löytyväisistä
Suomalaisista tuloo sanottavaksi, niin tahomme, lupauksemme jälkeen,
tässä toimittoo niitä tietoja, jotka olemne heistä käsittäneet.
Kuin Kuninkas Koarle XII:nees v. 1709 murtaisiin Kasakan-moahan, niin
oli silloinkin hänen joukossa hänen Pappinsa, Oppia _Jöran Nordberg_,
joka siitten, Kuninkaan kuoltua, kirjutti hänestä ankaran Tarinamuksen,
luettavaksi 2:ssa aika kirja-osassa. Hään puhuu yhessä kohin näistä
Suomalaisistakin, joita silloin siellä tapaisivat koko suuret parvet,
ja jotka hään omilla silmillään lie nähnyt, ja puhutellut. Hään
kirjuttaa heistä näin:
"Muuten oli surkuteltava nähä, seka Pultavan maassa että koko Ukränin
eli Kasakan-moassa, tätä poloista Suomalaista ja Virolaista rahvasta,
nuoret että vanhat kumastakin puolesta, joita Kasakat lienee ite
vienneet myötensä, tahi ostanneet Venäläisiltä. Mikä voan miehen puolta
oli, ottivat Ruohtalaiset jälleen, kussa heitä löysivät.[268] Nuoret
poijat, jotka lapsuuessansa ovat tulleet pois-vietyiksi, ja
vanhempiansa jo unouttaneet, erkausivat kovalla itkulla isännistään;
mutta sanoivatten kuitenkin olevasek tyytyväisiä sen puolesta, että
tämä Jumalan-palvelus, jonka näkivätten tässä moassa, ei ollut
yhtäläinen sen kanssa, jonka muistivat nähneesek kotonaan.[269] Monta
jotka jo oli kastetut uuestaan, ja oli vanhemmat, pyysivät soaha jeähä
tähän, sanoin heijän elämän-laita olevan paremman tässä kuin luulivat
ollakseen omassa moassaan, kussa ovat olleet Herroin kurin alla, ja
tulleet pietyiksi muunna luontokappaleinna. Monta myös ilmoittivat
ihtesäk vapatahtoisesti.[270] ja rupeisivat sota-väkeen, ne
liioittenkin jotka olivat asunneet yhessä, itekseen, että puhuivatten
ja harjoitivatten omoa kieltänsä. Näistä otettiin muutamat Virolaisten
Hevois-väkeen, eli johon-kuhun Suomalaiseen Rykmentiin, muutamat --
Trossi-kasakoiksi Artellerihin kussa jo ennenkin ison osa oli
Suomalaisia tahi Eestiläisiä (Virolaisia). Muutamat heistä tahottiin
Kenraliloilta eli muilta Upsieriloilta. Ison vastuus oli
'vaimoväestä';[271] jotka kokousivat suuret joukot, ja päivittivät
sitä, etteivät tainneet seurata armean kanssa, eivätkä myös tienneet
varman tien kulkeaksensa omahan moahasak; hyö rukoilivat sentähen
Kuninkasta, soahaksensa tulla takaisin, kuin hään kerran näistä maista
oli pois-mänävöinään. Tiesivät sitäkän puhua, monen heijän moamiehen
tulleen isänniltään (jotka eivät tahtoneet olla heistä vajoolla)
poislähätetyksi muuannek, ja niin salatuksi että heijät tuskin eneän
käsitetään" (Nordberg Carl XII:s Historia, I Del. p. 905, 906.)
* * * * *
Lopuksi mainitaan meijän tahtonneen mielellämmö kuvittoo Teillen näihen
Venäjän Karjalaisten voatteenpariakin, josta olemme jo monaisten
Pietariin kirjuttaneet, ja jota on meille luvattu, ehkei annettu.
Kuitenkin olemme sillä välillä tässä toimittaneet, meijän-moan
Venäjän-puolimmaisia Karjalaisia arki-voatteissaan.
G--nd.